Pöytyä pelasi ykköspesistason ulkopeliä Haminassa, mutta niin vaan onnistui HP kotareissa häviämään heille. Alkaahan tämä aika huolestuttavaa jo olemaan. Tuo oma sisäpeli on vaan niin häkellyttävän pehmoista. En ymmärrä sitä, että miksi jääräpäisesti pitää vaan puskea näillä samoilla pelaajilla, kun sokea Reettakin näkee katsomoon asti, että tuo homma ei toimi.
Tuossa sisäpelissä on muutama todella iso ongelma:
- Joukkueessa ei ole sisäpelin pyörimisen kannalta olennaisen tärkeitä pelaajia, eli numeroita 3 ja 4 oikeastaan ollenkaan. Ei yksinkertaisesti ole superpesistasolle vaadittavia pelaajia, jotka pystyisivät noita rooleja pelaamaan. Mira Heikkilästä voi tulla todella kovakin pelaaja, mutta ei hänelläkään vielä riitä jakkarat hihassa superissa.
- Kotiuttaminen on lähes yksinään Taru Toikan varassa. Ja jos hänellä ei ole lyönti kepissä, niin ongelmat pinnojen lyömisessä ovat ihan ylitse pääsemättömiä.
- Vaihtolyöntien laatu. Kun oranssipaidan pelaaja lähtee yrittämään tuppinäpyä, niin sen tietää, että lähes kerta kerrasta se on laiton.
- Läpilyöntiuhkaa ei ole yhdelläkään pelaajalla juuri ollenkaan. Totta kai tuollainen helpottaa vastustajan ulkokentän pelaamista ihan hirveästi, kun ei ole mitään pelkoa siitä, että yhdelläkään pelaajalla riittäisi voima lyödä pallo läpi.
- Etenemisvoimassa annetaan paljon tasoitusta. Joukkueessa ei ole yhtään huippuetenijää.
- Ilmaiset palot, mitä annetaan joka pelissä.
Tänään tilanteiden tekeminen ei ollut edes niin tuskaista, kuten se tässä nyt on melkein koko ajan ollut. 3-tilanteita tuli kyllä ihan riittävästi, mutta tänään sitten taas oli se, että kotiuttaminen oli aivan surkeaa.
Lyödään nyt se verinen pihvi pöytään, ja sanotaan asia rehellisesti niin kuin se on: Joukkueessa on vaan tosi monta semmoista pelaajaa, joilla ei taso riitä superpesiksessä pelaamiseen. Todella hyviä ykköspesistason-pelaajia kyllä, mutta kun superissa ei riitä. niin se ei vaan riitä.
Viikonloppuna on tuplat Tahkoa vastaan. Sanomattakin selvää, että nyt niitä voittoja on tultava. Muuten putoamiskarsinnat kutsuvat.
Kyllä nämä paremminkin pystyisivät pelaamaan, mutta tuossa on nyt vaan niin älytön jännitys ja puristaminen päällä. Tuo kävi hyvin ilmi kotareissa, kun 2. koppari Juntunen saa läpärin jälkeen pallon käteensä samaan aikaan, kun lyönnin suorittanut Sveholm juoksee vasta kakkospesän kohdalla. Jollain ihmeen tavalla Juntunen onnistuu pomputtelemaan palloa niin paljon, että Sveholm juoksee tuosta vielä kunnarin, vaikka siitä olisi pitänyt pystyä ihan normaalilla suorituksella tekemään tästä lyöjäjokerista varmaan 10 metrin palo.
Huomenna sitten taas tuossa kentällä äijillä ihan vastaavanlainen pakkovoiton paikka IPV:tä vastaan.