Vimpeliläisen kulttuurin stereotypinen edustaja on se viimeinen väri tukassa netissä varmaa mestaruutta julistava Pentti-Juhani Ala-Saukko-Pitkämö tai Heli-Anneli Isokuutama-Keskiviertola, jonka käsitys pesäpallosta on ajalta, jolloin pallon sijaan heitettiin käsikranaatteja ja Alajärven Ankkurit oli varteenotettava pesäpalloseura. Niin, ja Vesa Liikala löi palloa kovempaa kuin kukaan koskaan ikinä missään. Vähintään 230 kilometriä tunnissa. Väärältä puolelta.
Mulkkuhan pitää olla niin kauan, kun sarja on kesken, eikä tämän vuoden finaalit ole oikeasti noussut miksikään el klassikoksi tunnetilaltaan tai peliesityksiltään, tiukkoja ulkopelejä lukuunottamatta. Heikkalan Ollikin käyttäytyy kuin partiopoika, kun ei Jymyssä oikein ole kiistakumppania. Haapakosken Jussin tuulettelut Vihriälän Mikolle olivat isoa plussaa, noin umpivetolainen kaveri aukoo päätä omilleen. Näköjään kypsällä iälläkin voi parantua.