Periaatteessa tilanne on siis sama kuin silloin jos miinuslasku tehtäisiin. Ja jos miinuslasku tehtäisiin, silloin voitaisiin kenties verrata toisiaan sellaistenkin lyöntivuorojen pesäsummia joissa lähtötilanne ei ole sama.
Vertailukelpoisuus taitaisi edellyttää myös jonkinlaista skaalaamista. Jos tuo vähennyslasku tehtäisiin, olisi pesäsumma 0-tilanteessa parhaillakin (paitsi Samu Vainikaisella) alle yksi, ykköstilanteessa jo selvästi yli yksi ja etutilanteessa lähes kaksi.
Tuossa jatkossa pohdit lyödyn juoksun pistemäärää ja jos halutaan mallintaa pelitilannetta, on huomioitava myös muuta. Jos juoksu tulee lukkarin väärien syöttöjen takia, onko syytä palkita lyöjää? Tai jos kärki etenee harhaheiton takia, onko silloin? Ja lisäksi pitäisikö tehdystä palosta antaa lyöjälle miinusta? Nyt en suoralta kädeltä muista millaisia tilanteita pelipöytäkirjasta voidaan lukea, näkyykö siellä esim kärkietenijän palaminen syystä "kärpänen" jolloin se ei mene lyöjän piikkiin.
Tässä tuli tehtyä tietoinen valinta, että verrataan ainoastaan lyöntivuoron alku- ja lopputilanteita riippumatta siitä, kuinka siihen lopputilanteeseen päädytään. Eli vaikka pesäsumma onkin lyöjäkohtaisesti laskettu, olisi sen kieltämättä täsmällisempää väittää kuvaavan koko sisäpelijoukkueen (lyöjä, etenijät, kaari) onnistumista suhteessa ulkopelijoukkueeseen. Toisaalta samahan enemmän tai vähemmän pätee kaikkiin muihinkin sisäpelitilastoihin.
Tuota vapaataipaleiden, harhaheittoetenemisten ja kärpästen (näkyvät pelipöytäkirjasta), huomioimista olen itsekin miettinyt. Jos. esim. ykköstilanteessa kärkietenijä saa ensin vapaataipaleen kakkoselle ja sen jälkeen lyöjä lyö itsensä takaetenijäksi ykköselle, niin olisiko sekään toisaalta hyvä, että pesäsumma olisikin vain yksi, kun eihän se lyöjän vika ole, ettei pääse itse yrittämään kärjen siirtoa kakkoselle. Tai pitäisikö tällaiset lyöntivuorot jättää kokonaan pois laskuista (vrt. baseballin
plate appearance vs
at-bat). Toisaalta vapaataipaleiden saaminenkin voidaan nähdä sisäpelijoukkueen (kaaren, lyöjän ja etenijän) yhteispelin hyvyytenä ja näin ollen huomioida tilastossa (vrt. baseballin
on-base percentage).
Myös harhaheittoihin pätee sama vaikeus, että kuinka se pesäsumma sitten pitäisikään laskea. Lisäksi minua on pesäpallon tilastoinnissa jo pitkään häirinnyt, ettei muita ulkopelivirheitä kuin harhaheittoja (ja vapaataipaleita) tilastoida. Baseballissa helppo kiinniottovirhe olisi
error, mutta pesäpallossa siitä ropisee lyöjälle kärkilyöntejä.
Mitä kärpäsiin tulee, niin mielestäni niiden vaikutus sisäpeliin vertautuu sellaisiin merkki- ja etenemisvirheisiin, jotka eivät suoraan näy tilastoissa, mutta johtavat epäonnistuneisiin kärjen tai takaetenijän vienteihin.
Mitä paloihin tulee, niin paremmin sisäpelionnistumista kuvaavan tunnusluvun varmasti saisi, kun pesäsummasta, joka varmaankin olisi tässä tapauksessa järkevintä laskea esittämälläsi tavalla vähentäen alkutilanne ja skaalata sopivalla kertoimella, vähennettäisiin palot kertaa jotakin. Tällaisenaan pesäsummaa / lyöntivuoro on mielestäni syytä tarkastella tiukasti yhdessä palojen / lyöntivuoro kanssa.