Tänään jatkuu miesten välierät yhden välipäivän jälkeen. Isoa tasonnosta vaaditaan taas Tahkolta, ovat olleet todella aseettomia vieraspeleissä. Ykköstilanteeseen pitää keksiä jotain muuta kun pudotusnäppiä Vainikaiselle. Varmasti Pihkalassa on paljon taas yleisöä, joka toivottavasti siivittäisi kotijoukkueen pelaamaan hyvän pelin. Jotenkin sellainen tunne on, että viimeistään vitospelissä Manse kuitenkin hoitaa.
Viikonloppuna en ehtinyt mitään summausta Vedon ja Joman välieräsarjasta kirjoittaa, mutta aika paljon samoja ajatuksia kolmannesta pelistä ja koko sarjasta, kun mitä oli kakkospelin jälkeen. Sisäpeli mahdollistaa tällä hetkellä mestaruuden, mutta ulkopeliä pitää parantaa ja noin paljon ei kärsi tehdä helppoja virheitä finaaleissa. Esimerkiksi kolmannen välierän ensimmäisellä jaksolla Joensuun kaikki neljä juoksua olivat käytännössä lahjoja. Lisäksi useat tilanteet syntyivätkin helpon häpläyksen ansiosta. Lyöjäjokerikaksikkoa on hehkutettu, samoin tilanteentekijöitä niin ykkös- kuin kakkoskeulassakin. Nostan vielä muutaman mielestäni hienon faktan pelaajista, joiden suorittamisen arvoa nostaa kun asettaa asioita perspektiiviin:
- Mikko Vihriälä: Viime kaudelle Veto hankki Velpe Yli-Hirvelän, koska Vihriälästä ei ollut mestaruutta tavoittelevan joukkueen vakikoppariksi. Viime talvena Kanalasta alettiin povailla Vedon toista kopparia. Vihriälä vaikutti hieman väliinputoajalta ja kenties varamieheltä. Muun muassa Kanalan vaivojen takia Vihriälä aloitti kauden kakkoskopparina ja on pelannut hyvän kauden ulkona. Muutamia hörppäyksiä, mutta niitä tulee aina. Sisäpelissä Mikko on ollut tärkeä pala joukkuetta, syrjäyttänyt Olli Heikkalan keulamiehenä niin nopeudessa kuin kentällemenemisessäkin. Todellinen tasonnosto odotuksiin nähden.
- Aleksi Lassila: ennen tätä kautta vyöllä 9 superin ottelua. Nyt pelaa finaaleita numerolla kaksi. Monipuolinen ja kylmäpäinen kaveri, joka on tehnyt kovaa tulosta ilman ihan parhaita etenijöitä vaihdettavana. Myönnän, että heikosti oli tullut seurattua Aleksin otteita junioreissa ja alemmissa sarjoissa viime kausina, ja ilmeisesti hänellä oli jotain loukkiakin viime kaudella. En itse siis tiennyt ennen kautta, mahtuuko edes parhaaseen kokoonpanoon. Sama kommentti kuin edellisellä: todellinen tasonnosto odotuksiin nähden.
- Elmeri Anttila: hänen kohdalla odotukset olivatkin korkella ja ne on täytetty. Vuoden pesäpalloilija. Vedon tärkein yksittäinen pelaaja, hänen loukkaantuminen satuttaisi kaikista eniten (lukkarin loukkaantuminen tottakai lähes aina on ”pahin”).
- Severi Lassila. Muutamia vuosia sitten sai jännittää nouseeko koppi kolmella yrityksellä. Kun ei ollut vapaata välistäjättöä niin Severiä pistettiin usein nostamaan koppia uudestaan pudottamalla etenijä kakkoselle. Tällä kaudella tilanne on ollut se (kaikki Vedon pelit nähneenä), että kaveri ei epäonnistu vaihtotilanteissa lähes koskaan. Erityisesti välilyönti kolmoskopparin eteen on ollut pomminvarma. Tehnyt isoja vaihtoja sisäpelissä kun kakkoskeulasta on tarvittu juoksuja. Ulkopeli myöskin tällä kaudella ollut erittäin virheetöntä.
Jokaisesta pelaajasta olisi paljon sanottavaa ja tulenkin varmasti sanomaan kun kausi päättyy. Upean välieräsarjan päätyttyä nämä kaverit halusin nostaa esiin, hienoja tarinoita. Osaa arvostaa vähän eri tavalla finaalipaikkaa kun neljä edellistä vuotta on päättynyt isoon pettymykseen. Äärettömän ylpeä tästä joukkueesta!