Okei, tämä selvensikin jo jonkin verran paremmin. Tällä kaudella kun tuli katseltua enemmän pesäpalloa kuin koskaan aikaisemmin, niin etenijöiden nopeuden sekä röyhkeyden merkityksen pisti kyllä silmään, ja toisaalta kyllä ymmärrän hyvin tuon mitä tarkoitat.Nollatilanteessa kunnareita kyllä syntyy, mutta yleensä vain silloin, kun kyse on nopeasta pelaajasta, jonka kentällemenoa ulkokenttä aggressiivisesti yrittää estää. Jonkun Kosti Rautiaisen kohdalla ulkopelijoukkueen on aika helppo pelata reunojen kautta turvallisesti, kun kyseessä on melko hidas pelaaja, jota Sotkamo ei halua juoksuttaa kuin pakon edessä. Ja vaikka se Rautiainen löisikin läpi, niin hänen juoksuvauhdilla kunnarin todenäköisyys on alhainen ja 0-2 tilanteen syntyminen taas ei lämmitä yhtään, kun tuossa tapauksessa pelinjohto edelleen haluaisi kopittaa Rautiaisen kolmoselle ja aloittaa epli kunnolla vasta keulasta.
Toisaalta sitten taas en ymmärrä sitä, miksi suht nopeajalkainen Topi Korhonenkin kopitettiin/hypättiin yli kun hänet siirrettiin esimerkiksi kakkoskärjeksi, kun kunnarin tai kakkostilanteen uhka olisi edes jollain tasolla mahdollinen. Tai jo mainittu eteneminen siitä "ilmaisesta" kakkostilanteesta ei olisi oikeastaan Topille samanlainen ongelma kuin yllä mainitulle Rautiaiselle, ja esimerkiksi sen yhden onnistuneen lyönnin myötä jokeri Piiponniemeä ei tarvitsisi välttämättä heti käyttää etenemiseen Vikströmin ohella.
Ja jos tosiaan ensimmäisellä lyönnillä ei tulisi mitään tulosta, niin kahdella viimeisellä se Topi kopittaisi itsensä pois etenemästä, kuten Kuosmanen nyt toteutti heti ensimmäisestä lyönnistä lähtien. Ja toisaalta tuossa olisi etuna vielä sekin, että Vimpeli ei välttämättä tietäisi, lähtisikö Kuosmanen peluuttamaan sittenkin kakkoskärkeään, joka vaikuttaisi ulkopelin muodostelmaan. Ehkä?