Jos tuosta muutaman positiivisen poiminnan vielä laittaisi. Sallinen lukkaroi niin kuin vuoden lukkarin kuuluukin, tasaisen varmaa ja hyvää tekemistä pelistä toiseen. Petra Hussa (myös eilen poissa) hyvää suorittamista mailan varressa ja ulkopelissä. Senni Korhonen on stuntannut loistavasti Lähdettä etukentällä. Sisäpelissä myös olisi rahkeita isompaan rooliin, joutunee kuitenkin pääasiassa nostelemaan koppeja vielä tämän kauden. Itsehän laittaisin Korhosen siepparin tontille Ala-Lipastin sijaan.
Ja noin yleisesti ottaen lyöntipelaaminen on mennyt eteenpäin viime kaudesta. Potentiaalisia ratkaisijoita on enemmän kuin viime kaudella.
Pistetään vielä muutama ajatus Porista. Juka-Lindström-Puisto on/olisi kyllä aivan järkyttävän kova jokerikolmikko. Ainoa vaan että silloin puuttuu ykköskärki, Liimatainen tai Suominen eivät sellaisia ole. Porilla on kuitenkin ykköspesiksessä joukkue, eikö sieltä löydy lukkaria Vettenrantaa tuuraamaan? Ja sitten Ojaniemi? Ja nyt ei keskitytä eiliseen lukkarointifiaskoon. Vuoden pesäpalloilijasta tasaiseen massaan, jotain vammaa taustalla?
Lainauksesta poistamiini osiin vielä sen verran, että joo, onhan Mansella vaikeat hetkensä. Jotenkin vain uskallan luottaa, että se vire löytyy vielä. Olihan siellä varmasti muutakin rikkonaista harjoituskaudella kuin kapteenin käsivarsi. Perusrunko pysyi kuitenkin koossa, tosin Anna Rintanen on hankala korvattava. Hän oli niin epäinhimillisen hyvä finaaleissa, jäi erityishuomiona mieleen.
Sallinenhan syötti (tosin välillä hankala tulkita fanikamerasta) suhteellisen vaikeaa ja Porin väärä-huutojen sekoilun avustuksella mylläsi välillä ihan kunnolla omalla tontillaan. Kuten totesit, valintansa arvoisesti pelasi hän.
Eiliseen lukkarointiin palaan vielä lyhyesti kanssa. Etukäteen uskoin, että Ojaniemi syöttää liian helppoa. Että siis Vuorinen, Ala-Lipasti ja kumppanit pääsevät tälläämään juuri siten kuin haluavat perussyötöistä. No, ei tarvinnut. Ojaniemen kohdalla tämä hukkuminen tasaiseen massaan on ollut aiemminkin ongelmana. Rahkeita on oikeasti sarjan huippupelaajaksi, eikä viime kausi ollut sattumaa. Palkintopöydän täysputsauksesta nyt voi olla eri mieltäkin, ainahan valinnat ovat vähän niin ja näin. Mitä perustetta kulloinkin arvioidaan, kun pelissä on jonkun verran osa-alueita mietittäväksi. Näin poliitikolta kuulostavin lausein, mutta olisin pitänyt paria muutakin vaihtoehtoa hyvänä valintoina osaan palkinnoista.
Pointtini on siis, että kun viime kaudella numero pieneni entisestään ja kotiutusvastuuta kertyi, Ojaniemi täytti paikkansa. Taso laski kauden edetessä vielä finaaleissa, joista en unohda esimerkiksi tiukoissa paikoissa normaaleja polttoheittoja kotipesän taakse katsomoon... Tai ainakin johonkin suojaverkkoon niin, ettei kaksimetriselläkään lukkarilla olisi ollut saumaa ottaa kiinni. Muutenkin finaaleissa poltteli ja tapahtui normaalista poikkeavaa linjassakin. Toki hän ei ollut ainoa, jolle kävi näin, ettei nyt siihen suoraan kaatunutkaan.
Olen odotellut sellaista sisukasta raivoa nostaa päätä uudelleen ja halua näyttää, että viime kausi ei ollut sattumaa.
Porissa on usein ollut pelaajia, joiden kärkilyönnit ja lähes kaikki tilastot laskevat pudotuspelien alkaessa. Monilla jopa alemmille kymmenluvuille. Viime vuonna tosiaan tasonlasku tapahtui vasta loppumetreillä, mutta tapahtui kuitenkin. Pesiksenmaailma tarjoaa väitteelleni tukea, sillä sieltä löytyvät varmaan kaikkien Suomessa pesäpalloa koskettaneiden pelaajakortit.
Summaan loppuun vielä ajatuksen siitä, että odotan näkeväni kokonaisuutena viime kauttakin kihelmöivämmät pudotuspelit. Tosin en usko viime syksyn jättiyllätyksen, Kirittärien tappion, toistuvan. Enkä oikein usko, että kärkinelikko floppaa puolivälierissä muutenkaan. Neljän kovan välierät mausteilla, joita on ripoteltu soppaan mukaan kauden aikana... Tuskin maltan odottaa. Kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kuin suuri osa miesten superpesiksen asetelmista.
