Saako kansallispelin ketjussa avautua?
Jos on sallittua, avaudun hieman naisten pesäpallon puolelta Porin tilanteesta. Juuri kotiuduin toisesta välierästä, jonka Lapua vei supervuoroparissa, lukemat (8-8, 1-1, 0-2). Ensimmäisen jakson viimeisen tasoittavan kiri 4-8 lukemista tasoihin valui siis lopulta tekonurmen hiekkaan, kun Lapua pääsi tanssimaan voitontanssia ja suht. varmaa etenemistä loppuotteluun. Ennen kautta ajattelin, että Salmela voisi olla se puuttuva lenkki, joka kääntää tämän suorastaan jalosmaisen pronssikauden parempaan suuntaan. Toki pronssi on mitali, mutta kun käytännössä sama nelikko pelaa vuodesta toiseen välierät (tosin nyt Lappeenranta "petti"), ikuinen pronssitaisto alkaa maistua happamalta.
Lapuan kunniaksi on sanottava, että lyönneissä on laatua ja jaloissa nopeutta. Paula Saloranta on ehkä paras palloilija, jota Porin pesäpallostadionilla olen nähnyt, ja halli-SM:n 60 m finaalissa ei olisi viimeinen. Nopeus on järkyttävää laatua, ja kentälle meno oli lähes täydellistä. Pari kertaa saatiin kuriin, mutta kyllä lähes poikkeuksetta pääsi kentälle.
Sitä en tajua, että miksi aina Salorannan takana annetaan mahdollisuus numerolle 2 päästä kentälle. Nähtiin lukemattoman monta tilannetta, jossa Viitala näpäytti etukentälle -> heitto kakkospesälle -> merkin tähden hyvällä lähdöllä ei toivoakaan palosta -> ja kas kummaa, on kaksi nopeaa tyttöä kentällä. Viitala ei ole Porista Lapualle siirryttyään ainakaan hidastunut.
Takakenttä oli tänään isossa roolissa. Onhan siinä riskinsä juosta takakentällä kopiksi, mutta pari selkeää paikkaa alistuttiin jo valmiiksi ottamaan pompun kautta, ja näin juoksuja syntyi. Myöskään heittokäsi ei ole ihan viime kauden vireessä. Toinen puoli takakenttää sai sentään tässä pelissä onnistumisia niin ulkona kuin sisällä, Lapuan peli meni palaessa joka kerta ykköselle yrittäessä.
Pelinjohdon merkkivarmuus sakkaa myös. Oppirahat on tuoreen 2.pelinjohtajan maksettava, kokemusta ei saa kaupasta tai grillikioskista, se on hankittava peleissä. Liian usein maila laskeutuu väärässä kohdassa, kun ei malteta katsoa rauhassa. Yksi iso asia on, että lähes koko kauden ajan on periaatteessa puuttunut numero 1. Aiemmin sitä paikkaa hallinnut Lindström on nopea, mutta epävarma kärkilyönneissään. Nyt tilalle vihdoin siirretty Kerola on joukkueen nopeimpia, mutta myös aika epävarma pääsemään kentälle. Lisäksi pelissä näkyy selkeä trendi, että kerran saa kokeilla oikeasti, sitten kopitellaan itsensä palottomasti pois. Verrattuna Lapuaan tässä oli valtava ero, tosin sitä tietenkin helpottaa se, jos kärki toimii kuin sveitsiläinen kello. Ykkösen puuttuminen luo vain sen tilanteen, että enää Hirvikoski ei pääse numerolla 4 kokeilemaan ajolähtöön. Salmela toki paikkaa tätä, mutta näin pelaten ei koskaan tule tilannetta, jossa ajolähtöjä on sarjassa huippulyöjillä.
Lyöjäjokeri Kuusisto on hiipunut tasostansa surullisen paljon, luottokin vähenee hiljalleen, enää ei poikkeuksetta pääse ajolähtöihin. Etenijäjokeripuolella sentään Tuomikoskella oli pirteä päivä. Siitä on annettava pisteet pelinjohdolle, että katastrofialun jälkeen selkä ei taittunut, vaan ykkösestä kuutoseksi siirtynyt Lindström käytti nopeuttaan kavennukseen. Ja etenijäjokerin turvin voin ensimmäistä kertaa sanoa, että yritettiin jakaa kärkeä kahteen osaan. Aiemmin vuoroparin alkaessa numerosta 5 on lähinnä koppi viuhunut, kunnes kärki ykkösen takana on pakkotilanteessa.
Pallo poltti käsissä tiukoissa paikoissa, jäi saamatta tärkeät kopit, ja takakentällä ensimmäisen jakson katastrofialussa lyönti tuli kohti, pomppasi maahan, mutta jotenkin meni läpi. Hirvikoskella oli takakentällä surullinen iltapuhde. Joskus Hirvikoski dominoi sekä lyötyjen että tuotujen juoksujen tilastoja, nyt uusi valmennus on muuttanut kuvioita sen verran, että ne ajat ovat vain muistoja.