Ensi tiistaina Sotkamon Jymy lähtee hakemaan Suomen ennätystä, 12. peräkkäistä SM-mitalia. 11 mitalin putki riittää jaettuun kärkitulokseen, mutta sehän Sotkamossa ei ole koskaan riittänyt. Aina pitää olla paras. Lisäksi kannattaa huomioida se fakta, että Jymppä on viimeisen 21 vuoden aikana jäänyt mitaleitta tasan kaksi kertaa. Joukkue on luonnollisesti tänäkin vuonna kova, kovin vuosiin. Toni Kohonen ja Aki Orava tuovat kahden huippupelaajan lisän jo ennestään kivikovaan pelaajistoon. Uskallan väittää, että Jymy tulee olemaan finaaleissa tänä vuonna, eikä välttämättä tee edes tiukkaa. Mestaruus on ainoa tavoite, mutta sitähän se on käytännössä joka vuosi ainakin joukkueen sisällä.
Kohonen, Orava ja Jimi Heikkinen muodostavat kenties valtakunnan parhaan etukentän, jonka varaan on hyvä rakentaa koko ulkopeli. Linjassa pelaavat Kosti Rautiainen, Mikko Kemppainen, Jani Komulainen ja Antti Hartikainen takaavat tiiviin keskikentän, kun taas takana on maailman parhaan pesäpalloilijan (Robert K.) ohella hänen serkkupoikansa, joka ei ole hänen serkkupoikansa (Mikko Korhonen). Saa tosin nähdä, että miten M. Korhosen selkä kestää, tuskin pelaa kaikkia alkukauden otteluita vaan ennemmin lepuuttaa välillä itseään. Kuitenkin takana kova kuntoutus ja välivuosi. Innosta ei jää Mikon kohdalla nytkään kiinni.
Kaiken kaikkiaan luottavaisin mielin, eiköhän vimpeliläisten suonenvedot kuitata syksyllä.
