Neljän yleisurheilun täyteisen yön jälkeen sitten vihdoin räjähtää, kun rakkaan kansallislajimme kiihkeät ja kenties jopa kiimaiset finaalit alkavat. Perinteiseen tapaan pelataan vain viikonloppuisin, lauantaisin Sotkamossa ja korkeintaan kahtena sunnuntaina Vimpelissä. Naisten peleihin en ota kantaa, kun en heitä ole seurannut ottelunkaan vertaa tällä kaudella. Tai no olen arvo-ottelun, mutta siitä tuskin saa minkäänlaista kuvaa finaalisarjan suhteen. Itselleni rakkaimmat finaalisarjat viime vuosilta ovat Sotkamon Jymyn ja Pattijoen Urheilijoiden väliset kapinat vuosina 2006 ja -08. Ensimmäinen päättyi sotkamolaisittain hienoihin hetkiin Jani Komulaisen ollessa ihan hirvittävässä iskussa mailan varressa, kun taas kaksi vuotta myöhemmin PattU sai hyvityksensä seurahistorian ensimmäisen Suomen mestaruuden muodossa.
Jymyn ja Vedon välisiä finaaleja on odotettu ns. asiantuntijapiireissä viime syksystä lähtien. Eli toisin sanoen siitä lähtien, kun Jymy kertoi tapojensa vastaisesti hankkineensa ulkopuolisina tähtinä joukkueeseen lukkarilegenda Toni Kohosen ja räksyttäjä Aki Oravan. Kun vielä entinen kultakapteeni Mikko Korhonen teki paluun takakentälle, niin Jymy nousi kenties suurimmaksi mestarisuosikiksi. Vimpelin tärkeimmät hankinnat olivat pelinjohtaja Miikka Rantatorikan lisäksi lukkari Hannu Huuskonen, joka on pelannut odotuksiin nähden jopa uskomattoman hyvän kauden. Tai en ainakaan itse osannut odottaa Huuskosen pelaavan noin hyvin. Kaveri on omissa silmissäni hieman hyytynyt välieräsarjan aikana, mutta finaaleissa miehellä on mahdollisuus pelata itsensä vimpeliläislegendaksi.
Joukkueiden marssia finaaleihin ei ole kukaan voinut vastustaa. Runkosarjan molemmat hoitivat näytöstyyliin Jymyn ollessa lopulta sen voittaja. Vetokaan ei huonosti pelannut ja olisi lähes minä vuonna tahansa voittanut runkosarjan ylivoimaisesti, nyt vain yksi joukkue pelasi vielä tehokkaammin. Aina voidaan jossitella paikallislohkoilla, mutta eipä tuolla runkosarjalla mitään merkitystä ole, jos unohdetaan kotietu finaalisarjaan (minkä arvoa en yritä vähätellä yhtään). Toivon sarjan päättyvän pelkkiin kotivoittoihin, jolloin kausi saisi kannaltani hienon päätöksen Jymyn 14. Suomen mestaruuden muodossa.
Jymyn paras pelaaja on ollut jälleen kerran Roope Korhonen. Yksi kaikkien aikojen parhaista numerolla kotiuttavista pelaajista, toki värilasien läpi tämäkin, mutta uskon jopa nimimerkki Beltranin olevan suht samaa mieltä. Uusista hankinnoista Kohonen oli vaisu lähes koko runkosarjan, hoiti kyllä työskentelynsä tavalliseen tapaan, mutta ei hassuttanut vastustajia, kun yleensä tekee. Orava sen sijaan on pelannut toistaiseksi elämänsä kauden. Kurre oli korkealla lyödyissä, tuoduissa ja vielä kärkilyönneissäkin. Orava on kenties hieman hyytynyt pudotuspeleissä, kun taas Kohonen on parantanut kuin sika juoksuaan. Oli välieräsarjan tärkein yksittäinen pelaaja. Mikko "Doksa" Korhonen pelasi perushyvän kauden ja hän täydentää hienosti sukunimikaimansa Roopen peliä takakentällä. Kenties sarjan paras kopparipari.
Kosti Rautiainen on pelannut myös hienon kauden. Kakkosvahtina mies on ollut yksi Jymyn varmimmista ulkopelaajista ja mailan varressa syntyi runkosarjassa hienosti kunnari ja 32 tavallista lyötyä, kun taas pudotuspeleissä Kosti on jopa parantanut lyöden kahdeksassa ottelussa kaksi kunnaria ja 16 tavallista. Antti Hartikainen sen sijaan on viimeistään tällä kaudella noussut vaihtajaeliittiin. Pomppu nousee komeasti, vaikka Härmä itse haluaisi pelinjohtaja Mikko Kuosmasen mukaan lyödä taitolyöntejä. Kuosmasen käskystä Hartikainen iskee tehokkaasti pomppua ruutuun. Vetoa vastaan Härmä tosin saattaa joutua käyttämään monipuolisempaa lyöntivalikoimaa, jos toiveissani oleva syksyinen sää ehtii iskeä kentät sellaiseen kuntoon, ettei pomppu nouse.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen finaalisarja edessä. Parempihan nämä tuppaa voittamaan, tällä hetkellä kumpi tahansa voi mestaruuden viedä. Veikkaan tasaisinta finaalisarjaa vuosikausiin. Vimpelin ykköskärjen uskomaton suoritusvarmuus nostaa Vedon omissa papereissani ennakkosuosikiksi, mutta sitten taas Jymyn syksyinen rutiini ja kotietu hieman tasoittaa puntteja. Ensi maanantaina tähän aikaan olemme jo hieman viisaampia, tosin en pitäisi yllätyksenä vaikka molemmat olisivat siinä vaiheessa voittaneet kotiottelunsa. Jymyllä joka tapauksessa on suuremmat paineet lauantaina, Vedolla sunnuntaina.