Pesäpallokesä 2004

[Voittaja]

Aikaisempina kausina olen ollut pesäpallon todellinen suurkuluttaja, mutta viime kesänä en häpeäkseni nähnyt yhtään peliä paikanpäällä. Ei siitä ole kuin 5 vuotta, kun katsoin paikanpäällä yhtä peliä lukuunottamatta kaikki Lipon miesten ja naisten pelit, eli nyt on tullut reipas pudotus katsomieni ottelujen määrään. Harmittaa niin perkeleesti kun ei aika riitä katsomaan tuota kesäajan parasta joukkuelajia Suomessa. Tänä kesänä yritän päästä paikalle edes muutamaan miesten peliin, ja ehkä voisi käydä Tyrnävällä katsomassa jonkun naisten pelin.

 

[Pullamössö]

Pesäpallo - Vain Suomalaisten laji -

Näin on. Pesäpallo on karkea jäljetelmä Baseballista, tuosta Pohjois-Amerikan valtalajista, joka on suositumpaa kuin Lätkä.
Pesäpallo on niin apinoitua että sitä ei voi kukaan kieltää.

Oulun Lippo vie tämän vuoden Pesiskuninkuuden. Vaikka Suomen Paras Sieppari Mikko Vainionpää lähti joukkueesta, on sillä silti kasassaan hyvä joukkue. Mikä Väisänen lyö itsensä läpi päätyple...siis pesishuipulle. Tuomas Tervonen loistava etenijä, Sami Ahola Suomen Paras kotiuttaja. Antti Vehkaperä varma ulkopelissään ja Santeri Haipus pelinjohtajana. Näillä mestaruus Kiteeltä ja Sotkamolta.

 

[mjr]

Ja tulivathan ne pisteet Järvenpäästä, mutta yllättävänkin huonolla pelillä. Etenkin sisäpeli ei Jymyllä toiminut juuri ollenkaan: Oinosella oli erityisellä musta päivä - ei kertaakaan kentälle omalla lyönnillä... Piuhola ratkaisi hyvällä prosentilla vähistä tilanteista: miehellä on kaikki mahdollisuudet kilpailla lyöjäkuninkaan tittelistä tällä kaudella. Tokkari pelasi hienoa ja vauhdikasta ulkopeliä, myös Rantasella oli hyvä päivä sotkien pahasti Nurmon sisäpeliä - siltä osin kun se ei siis ollut valmiiksi solmussa. Jymyn ulkopelissä huomiota kiinnitti takakentän varovainen sijoittuminen ja passiivisuus, mutta Järvenpää ei onneksi juuri pystynyt käyttämään tätä hyväksi. Paperilla kotijoukkue ei vaikuttanut mitenkään toivottamalta, mutta äärimmäisen vaisua oli Järvenpään peli tänään. Nurmon suhteen täytyy toivoa, että tämän illan onneton sisäpeli ei ole sääntö vaan poikkeus. No, eiköhän se siitä lähde kulkemaan ilmojen lämmitessä ja alkujännityksen poistuessa. Kaksi voittoa kolmesta ensimmäisestä ottelusta on joka tapauksessa nousijalle hieno saavutus.

 

[Afan]

Näin sen näen

Ehdin lopulta syöksymään sisälle pesiskesään. Porukka näyttäisi jakautuvan varsin selvästi neljään eri tasoryhmään.


SUOSIKIT

Hyvinkää

Näyttää hyvältä. Ulkopeli on taottu loistokuosiin parin viime kesän aikana, ja paluumuuttaja Timo Rantatorikka on todellinen vahvistus tuodessaan juuri sitä mitä on puuttunut: kotiutusvoimaa. Samaten pelinjohtajaksi palaava Pasi Virtanen tuo kaivattua räväkkyyttä sisäpeliin.

Kevään ensimmäisiin tuloksiin ei koskaan pidä liikaa tuijottaa, mutta alku on ollut kerrassaan komea. Seinäjokea vastaan 27 kolmostilannetta, ja Joensuussakin 25. Yksikään muu jengi ei kevään koleudessa ole vielä kahdenkympin rajaa rikkonut. Samaan aikaan Tahkon avausyhdeksikön miehistä on pahimmillaan ollut jopa kolmannes sivussa.

Suuri kysymysmerkki Tahkon kohdalla lienee syksyllä voittamisen kulttuurin puuttuminen.

Kitee

Lähes samalla viivalla Tahkon kanssa. Romahti viimeksi karsintasarjaan asti, mutta Toni Kohonen, Sami Partanen ja Ville Huuhtanen ovat turkasen kovia vahvistuksia, kun Tahkoa lukuun ottamatta kaikki kärkijengit ovat heikentyneet pahastikin.

Ulkopeli on tulokkaiden johdolla sarjan eliittiä, mutta vaikka sisällä on lyöntivoimaa laajalti, jää materiaali hieman tasapaksuksi terävän kärjen puuttuessa. Mutta toisin kuin Hyvinkäällä, Kiteellä tiedetään, miten voitetaan.


TASAINEN HAASTAJALAUMA

Sotkamo

Jymy heikentyi merkittävästi jo toisen kerran peräkkäin, ja vaikka junnuaines huippuluokkaa onkin, alkavat menetykset pakostakin jo tuntumaan. Viime kaudella SoJy nousi kesän mittaan haastajasta suosikiksi, mutta nyt matka on kertaluokkaa pidempi, kun Kohonen, Markku Hylkilä ja Jimi Heikkinen lähtivät. Ailahdellee kevään mittaan paljonkin, mutta lienee syksyllä jo haastajien kärkikastia.

Sisäpelissä on kovaa valuuttaa jo nyt, mutta ulkona nuori yhdeksikkö voi repsahdella kelien lämmitessä.

Kuopio

Puijon Pesis ylisuoritti viime kaudella jonkin verran. Nyt yllätysetu on käytetty, ja muut kärkijoukkueet osaavat ottaa puijolaiset tosissaan. Teemu Haataja, Heikki Litmanen ja Riku Rahikka ovat kuitenkin sen luokan vahvistuksia, ettei Kuopio suostu alaspäin taipumaan. Hyvä, monipuolinen materiaali, voittamisen kulttuuria vähemmän.

Oulu

Pieniä muutoksia kokenut Lippo (Vainionpää&Rajala ulos, Pohjola&Mäntylä sisään) on paperilla ehkä hivenen heikentynyt, mutta jos pelinjohtajaksi tullut Santeri Haipus parin kauden tauon jälkeen saisi Lipon pelaamaan materiaalin edellyttämällä tasolla, nostavat oululaiset tasoaan viime kesästä ja ovat tiukasti mitalitaistossa mukana. Lukkari Mika Väisänen lienee taas suurin kysymysmerkki, sillä kilpakumppaneilla on kokemusta ja taitoa lautasten äärellä riittämiin.

Huomioitavaa lienee, että Lippo on vaihtanut kotipallonsa kimmoisampiin Suomi-palloihin, joten juoksumäärät kasvanevat. Toistaiseksi Oulussa on kylläkin oltu umpijäässä, kun edes tilanteita ei ole peleissä saatu aikaan, mutta ehkä sitten, kun aurinko auttaa enemmän.

Seinäjoki

Pohjanmaan kolmikko on niin tasavahva, että näiden järjestykseen saaminen on lähinnä arpapeliä.

Maila-Jusseja on kehuttu ja haukuttu nuoreksi ja lupaavaksi joukkueeksi jo pitkään, mutta tosiasia on, että parina viime kesänä Jussit on aina hieman edelliskesästä petrannut. Ja kun pelaaja-aines tosiaan nuorta (ja sitä myöten kehittyvää) on, jatkunee trendi nytkin. Huippuvaihtaja Tommi Murto on hyvä bonusvahvistus nousujohteisen kehityksen takaamiseksi.

Jere Dahlströmin tykki on ollut hieman hukassa alkukierroksilla, mutta kaipa ne isot miehet lämpiävät hieman hitaasti.

Nurmo

Ei tämä poppoo mestaruutta voita eikä sarjasta putoa, mutta melkein mitä vaan muuta lienee lupa odottaa. Seura on nousija, mutta joukkuetta on sellaiseksi vaikea mieltää, sillä niin paljon kokeneita pelimiehiä Nurmon kokoonpanoon on mahdutettu.

Materiaali on vahva, joten kaiken natsatessa Nurmo tappelee tosissaan paikasta neljän joukkoon. Suoritustason tasaisuus ja joukkuepelaaminen onkin sitten jo toinen juttu vaikeuksien hetkellä, sillä ryhmässä on useita vahvoja persoonia.

Lyöntivoimaa on, etenemispuolella on huomattavasti hiljaisempaa. Janne Oinonen ei mikään huippuluokan kärkietenijä ole, mutta Teijo Kankaanpää sentään on yksi Superin nopeimmista.

Yksi asia on varma: Nurmo ei ole kauden yllätysjoukkue. Siltä kun osataan odottaa melkein mitä vaan.

Koskenkorva

Tilanteiden rakentelun supermiesten Haatajan ja Murron menetykset eivät voi olla näkymättä. Tilanne on menetyksistä huolimatta kuitenkin valoisampi kuin pykälää alemmas rankatuilla Järvenpäällä ja Pattijoella, sillä lahjakkaat nuorukaiset ottavat lisää vastuuta ja paikkaavat menetyksiä joukkueet sisältäpäin. Ei Kossu hallimestaruudesta huolimatta silti ainakaan vielä runkosarjassa ole valmis kärkikahinoihin.


ALEMPI KESKIKASTI

Järvenpää

Jos Kinnari saa - kuten jo viisi ja puoli vuotta sopupelien jälkeen olisi oikeudenmukaista - Markus Meriläisen takaisin kehiin, hengittää se tiiviisti kahdeksan parhaan ryhmän niskaan. Mutta ilman Partasta, Meriläistä ja Timo Rantatorikkaa materiaali jää liian kapeaksi. Ulkopeli kestää loistavan lukkarin Riku Rantasen johdolla, mutta sisällä on vaisua.

Toisin kuin nuori ja kehittyvä joukkue, ei Järvenpään konkariryhmä pysty paikkaamaan lähtijöitä joukkueen sisältä, ja tulokkaat Hakola ja Repo ovat liian kokemattomia suureen ruutuun. Nuorukaiset tosin ovat olleet syksyn ainoita pirteitä ilmestyksiä JäPen aneemisessa ryhmässä.

Tällä hetkellä Järvenpää näyttäisi ottavan ainakin pisteen Kiteeltä Savonlinnassa, ja henkisesti nuo onnistumiset tulevat todella suureen tarpeeseen.

Pattijoki

Pitkälti samat sanat kuin yllä. Menetykset (Pohjola, Tokkari, Kankaanpää, Viinamäki, J Partanen ja Rantala) ovat kovaa luokkaa, eikä taustalla ole sellaisia lupauksia, jotka voisivat suuriin saappaisiin astua. Ulkopeli kestää joten kuten, mikäli Ykköspesiksestä napattu lukkari Topi Kosonen pärjää, mutta sisällä vastuu jää liian harvojen harteille.


JÄLKIJOUKKO

Sarjanousijat eivät ole varsinaisesti huonoja, mutta tehtävä on kerrassaan haastava, kun varsinainen alakasti puuttuu sarjasta kokonaan. Jotta joku jäisi taakse, pitäisi Järvenpään tai Pattijoen syöksyä syvälle murheen alhoon.

Joensuu

Nousijajoukkueiden osalta huomio kiinnittyy hurjiin päästettyjen juoksujen määrään Ykköspesiksessä. Siihen nähden Joensuun vahvistukset Jimi Heikkinen ja Markku Hylkilä ulkokentän eliittipelaajina ovat erittäin arvokkaita hankintoja. Pomputon kotikenttä on oiva apu, mutta kovin korkealla materiaali ei millään riitä parista profiilipelaajasta huolimatta.

Vimpeli

Näyttäisi hivenen Joensuuta heikommalle, mutta tervetuloa vaan Vimpelillekin Superiin, vaikka kiusaajan roolia enempää tuskin on luvassa. Vimpeli tosin lienee sekä yhteinäinen että nuori ja innokas porukka, ja jos kaikki natsaa kohdillaan, voi niillä eväillä päästä varsin pitkällekin. Toisaalta vaarana on, että itseluottamus loppuu kesken jatkuvien tappioiden suossa.

 

[JHag]

mjr: Huomasit salajuoneni ja lisäksi periaatteeni, jonka olen paljastanut jo muutenkin. Nimittäin aivokuolleita aiheita käsittelevissä ketjuissa ei pidä käydä ollenkaan. Siis sanomassa, että "vihannekset hei, olette aivokuolleita, tyhmät". Käynti Nielikäisketjussa on loistava kävelyretki tällaiselle pölvästiyden alttarille. Siis kääntäen; jokojokossa on sitä jotain ja hra /neiti pazelle (kuulostaa ihan wannabe-stadilaiselta nickiltä) tiedoksi, että helsinkiläinen joukkue Puna-Mustat on joskus kai jopa voittanut jotain pesäpallo-nimisessä lajissa?

Kuumien huhujen mukaan Suomi on ennakkosuosikki Kalevan kisoissa ja pesiksen Itä-Lännessä taas tänä vuonna! Hienoa. Väärä! Kuollut. Poistun.

 

[wade]

Hiphei aaltoja sopuilukausi on taas ovella!
Eipä vois vähempää kiinnostaa no kyllä varmaan jossain koskenkorvalla tai muualla perähikiällä.

 

[Arnold]

Viestin lähetti wade
Hiphei aaltoja sopuilukausi on taas ovella!
Eipä vois vähempää kiinnostaa no kyllä varmaan jossain koskenkorvalla tai muualla perähikiällä.

Kiitos tiedosta, olet tainnut nytkin juoda koskenkorvaa, kun sen verran suurta paskaa suollat ulos sormistasi. Joten et viitsisi pysyä poissa, jos jumalauta ei kiinnosta?


Pori sitten aloitti kauden kohtaamalla kahdesti Rauman. Täydet kuusi pistettä näistä peleistä tuli, eikä suurempaa löylytystä syntynyt. Rauma pisti kovasti hanttiin, ja ex-pesäkarhutar Jonne Nieminen oli lyöntivireessä. Tästä on hyvä jatkaa, ettenkin kuin nuoret omat junnut pelasivat erinomaisesti Porin riveissä.

 

[mjr]

Viestin lähetti wade
Hiphei aaltoja sopuilukausi on taas ovella!
Eipä vois vähempää kiinnostaa no kyllä varmaan jossain koskenkorvalla tai muualla perähikiällä.

Jaaha, tässä sitten näkyy miten asiaa ei osata, ei vain ole käsiä, JHag tuossa ohessa puolihuolimattomasti näytti miten homma sujuu, jos yrittää, niin ja osaa. No, mutta noin vakavasti puhuen harrastajuus ei minusta juuri kerro lajista. Omituista edes ajatella niin. Vaikka ainoastaan ivalolaiset susiinsekaantujat harrastaisivat pesäpalloa, pitäisin sitä siltikin parhaana näkemänäni joukkuepelinä. Outoa, mutta näillä mennään. Anyway, se että jalkapallo on ihmiskunnan suosituin laji, ei vielä sano mitään jalkapallosta. Tai ainakaan mitään positiivista, kun ihmiskuntaa ja enemmistöjä vähän tarkemmin ajattelee... Eli jos pesäpallo haittaa sen takia, että kiteeläiset harrastavat sitä niin pyyhi kyyneleet ja rupea seuraamaan vaikka krikettiä, mitä ei esim. Vimpelissä, Pattijoella tai Peräseinäjoella harrasteta. Laji on siis erittäin kunniallinen, ei tartte hävetä silmiä päästään! Sen sijaan jos esim. pitäisit fyysisen kontaktin puutetta, sääntöjen monimutkaisuutta (asettaa haasteen monen kapasiteetille) tai vaikka kopittelun määrää syinä lajin tyhmyydelle niin asia ok, makuasioista on vaikea kiistellä. Mutta kiteeläiset jätä rauhaan, kunnon ihmisiä ne todennäköisesti ovat.

 

[jyrä]

Viestin lähetti JHag
" Siis kääntäen; jokojokossa on sitä jotain ja hra /neiti pazelle (kuulostaa ihan wannabe-stadilaiselta nickiltä) tiedoksi, että helsinkiläinen joukkue Puna-Mustat on joskus kai jopa voittanut jotain pesäpallo-nimisessä lajissa?"

Viimeisin Puna-Mustien mestaruus miehissä 1973 ja naisissa 1976

 

[DAF]

Re: Näin sen näen

Viestin lähetti Afan


Joensuu

Nousijajoukkueiden osalta huomio kiinnittyy hurjiin päästettyjen juoksujen määrään Ykköspesiksessä. Siihen nähden Joensuun vahvistukset Jimi Heikkinen ja Markku Hylkilä ulkokentän eliittipelaajina ovat erittäin arvokkaita hankintoja. Pomputon kotikenttä on oiva apu, mutta kovin korkealla materiaali ei millään riitä parista profiilipelaajasta huolimatta.

Onkos se Mehtimäen kenttä vieläkin pomputon? Siellähän on uusi, uljas keinonurmi, kai siitä pitäisi pompun nousta.

 

[Afan]

Nimenomaan tämän uuden hiekkatekonurmen pitäisi pomputon olla. Jos ennen on pelattu hiekalla, kyllähän siitä lienee pomppu noussut.

En tiedä, johtuuko siihen tekonurmen päälle heitettävästä hiekasta vai mistä, mutta useinhan uusista tekonurmista alkaa pallo kunnolla nousemaan vasta kauden-parin kuluttua. Riippunee toki paljon kentästä (ja pallosta).

 

[ELÄKELÄINEN]

Viestin lähetti jyrä
Viimeisin Puna-Mustien mestaruus miehissä 1973 ja naisissa 1976

Järvenpään kakkosjoukkue kohta Suomisarjan ottelussa Puna-Mustat Kinnarin K-Areenalla huomenna 20.5 muistaakseni klo 15.00.Olen todennäköisesti paikalla,kun tykkään istuskella k.o kentän katsomossa.
Valitettavasti Järvenpää ei saanut naisjoukkuetta kasaan täksi kaudeksi.Viime vuonnahan nousu ykköseen oli lähellä.Näin otteluita Kinnarissa on minun tarpeisiini liian vähän.

 

[DAF]

Viestin lähetti Afan
Nimenomaan tämän uuden hiekkatekonurmen pitäisi pomputon olla. Jos ennen on pelattu hiekalla, kyllähän siitä lienee pomppu noussut.

Ok. Nimittäin nimenomaan entiseltä hiekkakentältä ei noussut pomppu :) Tuostahan jauhettiin paljonkin viime vuoden karsintasarjan yhteydessä. Tästä uudesta nurmesta en sinänsä ole kuullut mitään, siksi siitä kyselin.

 

[Vesuri]

Pomppu nousee harvemmin aivan tuoreesta tekonurmesta. Vaatisi asfaltin tai betonin keinonurmen alle. Vuoden-parin päästä nousee, jos on noustakseen.

 

[Micco!]

Sivullekirjoittanut on seurannut aktiivisesti Puijon Pesiksen otteita jo viimeisestä ykköspesiskaudesta saakka. Menossa on siis neljäs kausi, kun itse olen aktiivisesti seuraamassa kuopiolaisseuran menestystä.

Hiekkatekonurmi/pomppukeskusteluun sen verran, että Kuopion Puijonlaakson kentällä pomppu ei ole pariin kolmeen vuoteen noussut kunnolla, eikä nouse oikein vieläkään. Hiekkatekonurmi valmistui muistaakseni heinäkuussa 2001. Viime kaudella Puijonlaaksossa nähtiin oikeastaan ensimmäistä kertaa pomppuvaihtoja, tosin harvakseltaan. Esim. puolivälieräsarja Kossua vastaan oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Ilmajoella pelattiin lähes betonilla, varsinkin kotijoukkue turvautui vaihtopelissä toistuvasti pomppuihin. Puijolle tultaessa Kossu joutui opettelemaan sisäpeliään uusiksi, pomppu ei kertakaikkiaan nossut.

Tekonurmi täyttää pian kolme vuotta. Pomput nousevat vieläkin heikosti, mutta nyt niitä sentään jo joka pelissä muutama nähdään. Puijonlaaksossa ei kuitenkaan pärjää, jos sisäpeli perustuu täysin pomppulyönteihin. Monipuolisia vaihtolyöntejä täällä kaivataan. Minä pidän siitä pelistä, jota Puijonlaaksossa näkee. Vaihtopeli on monipuolista jatkuvaan pomputteleen verrattuna.

Sitten itse PuPeen. Puijon kausi on alkanut ihan mukavasti. Viime kaudella putoaamaan tuomittu ryhmä teki jättiyllätyksen. Vahvistukset Rahikka, Haataja, Litmanen olivat hyviä hankintoja. Valmennuspuolella Viljaranta oli myös nappihankinta. Pelinjohto herättää ainakin minussa parin nähdyn pelin perusteella kysymyksiä. Karjanlahti ei ole monipuolisin/yllätyksellisen pelinjohtaja, itse asiassa hän on kaukana siitä. Selkeästi joukkueen heikoin osa ainakin näin alkukauden perusteella.

Puijo pelasi ailahtelevat harjoitusottelut. Varsinkin ulkokenttä vuoti pelottavasti. Runkosarjassa ulkokenttä on pitänyt hyvin, vain eilen Oulussa tuli repeäminen. Vastustajat pommittavat lyönneillään 1-vahti Haatajaa ja 3-vahti Litmasta, kaksikko lieneekin ulkopelin heikoin osa. Liikkuva polttolinja Haapakoski-Korhonen pelaa vuorenvarmaa ulkopeliä. Sisällä Puijo on kenties koko Superin nopein joukkue. Kärki Niinikoski-Haapakoski-Perttula-Haataja on erittäin nopea. Etenijäjokeri osastolta Saari ja Karhunen paikkaavat mukavasti. Kärjestä löytyy vain yksi heikkous; Niinikoski ei pääse kentälle niin usein, mitä ykköskärjen pitäisi.

Sisäpelin suurin heikkous on ehdottomasti se, että kotiutusosasto on lähes täysin Joukaisen varassa. Lehtola numerolla viisi on ihan kelpo kotiuttaja, Lahtinenkin kutosena joskus onnistuu. Korhonen pelaa numerolla yhdeksän ja kotiuttaa kakkoskärkeä. Käytännössä kuitenkin Joukainen saa aina vastuuta, kun vain paikka tulee. Joukaisen kuormittaminen syö väistämättä tehoja muilta. Tuli ensimmäinen ajolähtötilanne sitten Lehtolalle tai Lahtiselle, niin Joukainen lyö aina. Valitettavasti Joukainen on ainut jokeripelaaja, joka kykenee kotiutuksiin, joten Samin epäonnistuttua kotiuttajaa ei enää tahdo löytyä, ellei vaikeammassa tilanteessa Lehtola onnistu. Runkosarjan alku on kuitenkin sujunut kotiuttajarintamalla mallikkaasti, kolmostilanteista on kotiutettu kiitettävällä tasolla. Uskon kuitenkin, että jossain vaiheessa ongelmia tulee, jos Joukaisen tahti hiipuu.

Ei riitä Puijo tänä suvena kärkisjoille. Joukkue on hyvä, mutta materiaali ei riitä Tahkoa, Jymyä ja Kiteetä vastaan. Puijon menestystä vaikeuttaa myös vaikea paikallislohko(Sotkamo, Oulu, Pattijoki). Veikkaankin, että Puijo on runkosarjan jälkeen sijoilla 4-5. Mahdollisuudet pronssipeliin ovat olemassa.

 

[JHag]

jokojokohan on, vaikka se ei kontateja sisälläkään (mitä nyt tahattomia mailanheittoja joskus) taustaltaan varsin äijämäinen ja militaristinen laji. Tahko Pihkala suunnitteli pallosta käsikranaatin painoisen ja halusi nimenomaan korostaa nuarisolle taktiikan tärkeyttä joukkuelajeissa sotavuosen alla. Sotahan on joukkuelaji, jossa taktiikalla on merkitystä. Lisäksi lajin terminologia puhuu puolestaan; kuollut, haavoittunut, kotipesä, takaraja, laiton etc. Itse asiassa jokojokosta voisi saada tämän päivän teinien suosikin tekemällä siitä jonkun PC-pelisovellutuksen.

 

[ELÄKELÄINEN]

Minä seuraan nyt pesäpalloa kuudetta kautta.Vieläkään en tajua mistä tämä imeisesti halventava ´jokojoko´oikein tulee.
Sinänsä lajista ei kenenkään tarvitse tykätä.

 

[JHag]

Viestin lähetti ELÄKELÄINEN
Minä seuraan nyt pesäpalloa kuudetta kautta.Vieläkään en tajua mistä tämä imeisesti halventava ´jokojoko´oikein tulee.
Sinänsä lajista ei kenenkään tarvitse tykätä.

Palvellessani isänmaatani Suomea Puolustusvoimien Urheilujoukoissa Lahdessa tutustuin väkisinkin myös pesäpalloilijoihin. Heidän mukaansa jokojoko (jota käyttivät ainakin Hyvinkään tyyppisissä etelän joukkueissa pelaavat) tulee siitä helvetin kärkkymisestä...joko joko...ja sitten siitä, kun lyöjä venttaa puoli vuotta, että joko se syöttää...eiku heittää...yyksii...kaksii...Jne. Lajin syvälliseen olemukseen kuuluu siis naisväen toisinaan harrastama teasing. Hra Tahko on ollut kenties pervompi setä kuin luulemmekaan? Sotilas, varusmies ainakaan, ei voi olla aina varma saannistaan.

 

[armand]

jokojoko

Nyt täytyy hieman korjata. Jokojokon historia tulee kuusikymmentäluvulta (tai viisikymmentäluvulta?), jolloin lukkari sai syöttöoikeuden uuden lyöjän tullessa lyömään pyytämällä tältä luvan. Eli lukkari kysyi tietysti lyhyesti ja ytimekkäästi JOKO. Ja kun lyöjä antoi luvan, saattoi lukkari ryhtyä syöttelemään. Eli jokojokolla ei ole mitään tekemistä kärkkymisen kanssa. Nykyäänhän syöttöoikeuden saa käyttämällä palloa jollain kenttäpesällä eli tämäkin pieni omaperäinen yksityiskohta on poistunut. Toivottavasti hutunkeitto ei sentään poistu koskaan, on muuten yksi ehdottomia suosikkejani urheiluterminologian saralla.

Uskokaa tai älkää, tämä on muuten tosi.

 

[JHag]

armand: Olen ällikällä lyöty! Siis noin selkeä historiallinen syy. Me oltiin ihan varmoja, että jatkuvalla odottelulla on tekemistä asian kanssa. Ja eihän jokojoko ole sinänsä mikään haukkumasana ja minulle se edustaa tämänkin tiedon saatuani peliin liittyvää odottelun luonnetta.

 

[Afan]

Palautellaanpa keskustelua takaisin itse aiheeseen, mikäli Jatkoajan sääntöjä vain vähän alusta ymmärtänyt wade on itseään jo tarpeeksi nolannut taitavasti muotoillulla, äärettömän omaperäisellä ja sisällöltään tuoreella annillaan keskusteluun. Kiitos.

Puijon Pesiksen ulkopeli vastasi Hyvinkäällä odotuksia vähän turhankin hyvin. Niin vaikeaa lyöntiä ei ollut, etteikö Sami Haapakoski olisi tehnyt polttolinjassa tuhojaan, eikä toisaalta niin helppoa lyöntiä, etteikö Teemu Haataja olisi sitä räveltänyt. Samoin Janne Korhonen oli totutun hyvä, kun taas Heikki Litmanen ei niinkään.

Itse ottelussahan asetelmat muuttuivat melko radikaalisti, kun selvisi, että siinä missä Puijon Pesiksen kärki loi vastustamattomasti tilanteita, istui Tahkon kärki katsomossa. Valtteri Ketonen, Timo Rautiainen ja Juha Korhonen puuttuivat jalkavaivaisina kaikki kokoonpanosta, ja Olli-Jussi Makkonenkin pelasi keuhkokuumeen jäljiltä keskenkuntoisena. Kun Puijo sai lyöntipelinsä soljumaan iloisesti, muistutti Tahkon varamiehinen ulkokenttä tilkkutäkkiä. Voitto Kuopioon komean esityksen päätteeksi 2-0.

Avausjakso (3-9) oli Puijon näytöstä, toinen ratkesi Sami Joukaisen pajatson tyhjentäneeseen kakkospuolen läpilyöntiin ja sen jälkeiseen tarkkaan ulkopeliin.

Puijolta täytyy kehua koppariosasto. Puuskittainen vastatuuli aiheutti koppareille välillä melkoista päänvaivaa, mutta Lehtola ja Perttula olivat takakentällä varmaakin varmempia, ja toisin kuin Tahkon kollegoilla, Kuopion miehillä on riittävän hyvät kädetkin. Ei sillä, että se mikään uutinen olisi.

Muualta tulleita tulostietoja katselin hetkisen huuli pyöreänä. Melkoinen paukku, että Kitee on onnistunut häviämään kotonaan Vimpelille, mutta tekee toki hyvää sarjan tasaisuuden kannalta. Kitee on siirtänyt nollatehoilla kotiutuksia yritelleen Toni Kohosen numerolle kolme, mutta sama meno näyttää jatkuneen. Erittäin tahmeaa. Parhaana palkittu Sami Partanen lienee ainoa kiteeläinen, joka on jo tosissaan kauteen herännyt.

Itselleni paljon outoja pelaajia sisältävä Vimpeli on kiva nähdä sunnuntaina Kinnarin kentällä.

Paljon pienempi yllätys ei ole Joensuun 1-0-vierasvoitto Nurmosta. JoMan Jimi Heikkinen ja Markku Hylkilä ovat ilmeisesti ottamassa kaiken irti Sotkamon aikoja suuremmasta sisäpelivastuustaan.

Yhtä en tosin ymmärrä. Nurmo on tilastojen mukaan siirrellyt miehiä eteenpäin komealla onnistumisprosentilla (60 %), mutta saanut silti vain kuusi kotiutusyritystä aikaiseksi. Kuinka paljon Nurmo on oikein onnistunut polttelemaan miehiään kärjen takana? Silminnäkijähavaintoja?

Sotkamossa ja Pattijoella sitten odotetumpia tuloksia, joten mitäpä niitä kommentoimaan, kun ei ole otteluitakaan nähnyt. Paitsi että Järvenpää on pulassa, jos Markus Meriläisen lisäksi jalkansa satuttanut Jyrki Boreniuskin on pidempään sivussa polttolinjasta.

 

[Kolmas Johannes]

Järvenpää-Vimpeli, 23.5.2004, Kinnari

No niin, meikäläinen pääsee vihdoin aloittamaan aktiivisen pesäpallon seurannan. Ilma on koleahko, ja lammessa veden pinta lienee matalalla.

Voittoa tarvitaan Järvenpäässä kipeästi, sillä muuten alkaa sapettaa ja huolestuttaa. Oli tiedossa, että kaudesta tulee suhteellisen vaikea, mutta tällaista en sentään ihan osannut odottaa.

Tänä iltana on hyvä sauma ottaa ensimmäinen kolmen pisteen voitto. Sarjanousija Vimpeli ei ole Superin vahvimpia joukkueita - ryhmä on pelannut taitojensa ylärajoilla sarjan alun. Sen sijaan Kinnarin miehet ovat aloittaneet pahasti alakanttiin, eikä Meriläisen ilmeisesti yhä jatkuva poissaolo helpota tilannetta lainkaan. Kauden alun perusteella Järvenpää ja Vimpeli taistelevat luultavasti varsin samoista sijoituksista, joten ottelun tärkeyttä ei voi kiistää.

Käytännössä Järvenpään ulkopeli on ihan suhteellisen hyvässä kuosissa (muutamia lipsahduksia lukuunottamatta), mutta sisäpelissä on runsaasti parannettavaa. Kokkonen ja Vihtkari ovat mielestäni ihan riittävän hyviä kärkiä, mutta jatkajia ei löydy. Markus Meriläiselle on vaikeaa löytää paikkaajaa. Lisäksi Superin ensikertalaiset Hakola ja Repo eivät ole ehkä vielä täysin valmiita korkeimman sarjatason haasteisiin. Simo Eerikäinen on sen sijaan hoitanut oman tonttinsa suhteellisen kunniakkaasti.

Ulkopelistä puuttuu sielu, kun Sami Partanen siirtyi Kiteelle. Mielenkiintoista on nähdä ensinnäkin, pelaako Jyrki Borenius, ja toiseksi, miten. Boren heittokäsi jäi toissakaudelta mieleen - varmoilta näyttäneet välilyönnit päätyivät miehen käden kautta takaisin kotipesään ennen kuin juoksija ehti paikalle. Samanlaisia suorituksia on lupa odottaa myös nyt.

Jep. Yleisöä tulee tietysti jotain 600. Sinänsä harmi, sillä katsojakeskiarvoksi on budjetoitu 1400. Toivottavasti päästäisiin edes hieman lähemmäksi tavoitetta. Kattellaan.

 

[PTS]

Itse olin seuraamassa tasan viikko sitten pelattua Suomisarjan Manse PP-Hämeenlinna ottelua. Sää ei ollut mikään ihanteellinen pesäpallo-ottelun seuraamiseen, kylmä ilma ilma ja kova tuuli. Sitten kun istut sen kaksi tuntia katsomossa, niin kylmähän siinä tulee, jos ei ihan talvivaatteita ole päälleen laittanut. Niin, itse otteluun, peli päättyi supervuoron jälkeen Mansen voittoon. Ensimmäinen jakso oli kotijoukkueen näytöstä, mutta toisella jaksolla ote herpaantui varsinkin kopparipelissä yhden ulkovuoron aikana, niin että Hämeenlinna vei yhden pisteen.

Lukkariksi tullut Mikko Harju esitti heti avauskamppailussaan uudessa seurassa hienoja otteita, varmaa työskentelyä ja pari ns. "kärpästä". Heittokäsikään ei ole huono. Sisäpeli on selkeästi avauskamppailun perusteella joukkueen vahvuus, kun peli lähtee rullaamaan, juoksuja syntyy. Ari Etula on edelleen todellinen pelote vastustajan ulkokentille, Hämeenlinnaa vastaan supervuoron voittojuoksu ja vieraspelissä Vantaata vastaan hän oli onnistunut oikein kunnolla, tuloksena kymmenen lyötyä juoksua. Tänään Manse kohtaa avausotteluakin inhottavammassa säässä Järvenpään kakkosjoukkueen. Avauspelissä yleisöä oli virallisen ilmoituksen mukaan 230, joka ehkä hiukan on yläkanttiin. Vähän epäilen, että nyt luku tippuu, kun samaan aikaan pelataan tuo United-Fc Lahti jalkapallo-ottelukin. Manse taitaa omata kuitenkin selvästi ainakin etelälohkon suurimmat katsojaluvut näin aivan alkukauden perusteella. Pelillisesti voisi arvella, että lohkon kärkipaikasta voisi sen kanssa taistella tänä vuonna erittäin vahvasti aloittanut Jokioinen.

 

[Afan]

Re: Järvenpää-Vimpeli, 23.5.2004, Kinnari

Viestin lähetti Kolmas Johannes
Jep. Yleisöä tulee tietysti jotain 600. Sinänsä harmi, sillä katsojakeskiarvoksi on budjetoitu 1400. Toivottavasti päästäisiin edes hieman lähemmäksi tavoitetta. Kattellaan.

Täällä vielä arvotaan, osallistuako talkoisiin. Alan saada tarpeekseni parin tunnin paikallaan istumisesta alle +10 celsiuksessa, ja nyt uhkaavat vielä sateella, mutta toisaalta sarjanousija olisi kiva nähdä ja onhan siellä söpöt tuomaritkin... Vaikea ratkaisu!

 

[Kolmas Johannes]

Eipä jäänyt pelistä - taaskaan - juuri jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäinen jakso oli kivaa katsottavaa, kunnes Vimpeli teki viisi juoksua ja jakso ratkesi.

Toisella jaksolla katsomossa kyhjöttäjät alkoivat vilustua. Vimpeli meni heti ensimmäisessä vuorossa 3-0 -johtoon, jonka Järvenpää kiri umpeen heti tasoittavallaan. Pelin jälkimmäinen puolisko oli jo huomattavasti mukavampaa katsottavaa ja antoi peräti lupauksia paremmasta järvenpääläisestä tulevaisuudesta. Mutta mutta... Voittoja ei noin ailahtelevalla esityksellä tule kyllä millään. Jonkin on muututtava.

Sibeliuksen Finlandia on muuten kotijoukkueen sisääntulobiisinä vähintäänkin hieman yliampuva. Kuulostaa oikeasti todella kornilta, kun moinen kappale soi ennen pesäpallo-ottelua. Sopisi paremmin vaikkapa pimeään, ottelun alkua odottavaan Järvenpään jäähalliin. Mutta ei Kinnariin, piste.

Vieläkin nousu Superpesiksen pohjamudista on täysin mahdollista, mutta totuuden nimissä on sanottava, että usko alkaa pikkuhiljaa mennä. Tämän illan ottelun ensimmäinen jakso oli ainakin juuri niin epätoivoinen kuin jakso oikeastaan vain voi olla. Toivottavasti jatkossa menisi edes vähän paremmin.

Pasi Kokkonen ja Antti Vihtkari olivat Järvenpään sisäpelin primus motoreita. Kokkonen ei tainnut epäonnistua yhdessäkään kärkilyönnissään, ja Vihtkarikin siirteli Kokkosta hyvin eteenpäin. Sen sijaan Kokkosen ja Vihtkarin eteenpäin siirtelijöistä on huutava pula. Markus Meriläinen voisi hyvin pelata kolmosena, mutta sattuu nyt olemaan pelikiellossa.

Ulkopelikään ei ollut täysin silmiä hurmaavaa. Paljon hyviä suorituksia toki nähtiin, etenkin Riku Rantaselta. Ensimmäisen jakson tohelointi meni kuitenkin täysin Järvenpään ulkopelin epäonnistumisen piikkiin. Eräs ratkaisivimmista tilanteista taisi olla Kokkosen linkoama heitto kotipesän takana olevan katsomon alle. Lopputulos: kaksi juoksua.

Jännä nähä, mihin Järvenpää pystyy torstaina Pihkalassa. Luultavasti pisteiden kanssa voi olla melko tiukkaa.

EDIT: Ja yleisöäkin peräti 895. Tunnelma tästä huolimatta ihan hyvä.