Jos kerran urheilun idea on tuottaa maalle kansainvälistä mainetta, niin tokihan on hyvin turhaa jakaa voimia useampaan lajiin, vaan on syytä keskittää ponnistukset.
Suomelle sopisi ehdottomasti laji, jossa harrastaminen ja kilpaileminen on suhteellisen kallista. Vinkuintiaanit ja slummilaiset putoavat heti kilpailusta pois. Pitää myös valita laji, jota on mahdollisuus harrastaa Suomessa suurin piirtein ympäri vuoden. Tällä varmistetaan se, että kansantalous ei kuitenkaan ylenmäärin horju jatkuvien harjoitusleirien ynnä muiden takia.
Pitäisi löytää kuitenkin laji, joka ei ole aivan näkymätön maailmalla, vaan ainakin vähän seksikäs. Lisäksi on varmistettava se, että ainakin pientä kilpailua tämän valtavan panostuksen jälkeenkin Suomella olisi, jottei muiden maiden mielenkiinto ja ihailu karkaisi viime hetkillä käsistä.
Suomesta jääkiekkoyhteiskunta! Hetkinen...
Avaus on tietenkin hjuumoria, mutta asenne on tuttu ja kertoo osaltaan, että Suomessa ei ole urheilukulttuuria, vaan menestyskulttuuri. Suomalaiset eivät pidä urheilusta, vaan siitä, että urheilija menestyy ja saa kansainvälistä mainetta. Se hivelee sellaisen egoa, joka istuu sohvalla.
Jos tärkeää olisi urheilu, eikä vain se menestyminen, niin ehkä Suomessakin sitä mailaa puristettaisiin vähemmän, ja menestystä tulisi enemmän. Kun olisi halua, ei epäonnistumisen pelkoa.