Eräs surullinen pervotarina
Pervo ei myöskään yleensä ole se pilluvitsejä puhuva kerskailija ja iskijä vaan se hiljainen, kiltti tyyppi joka vasta illan päätteeksi käy kiinni sammuneen tisseihin ja alkaa hinkata itseään niihin - tai jonkun jannun penikseen saunan jälkeen. Tai perheen talossa olevaan lemmikkipupuun. Tai Saab 900:n konepeltiin.
Kun olin mediakoulussa, oli luokallani eräs Visa (nimi muutettu, oikeasti Mastercard). Kaveri oli todella hiljainen ja synkkäkin, ei juuri suutaan aukaissut kuin kysyttäessä. Ei huolehtinut hygieniastaan ja hajunsa oli kuin saatanasta.
Tyyppi kärsi pahoista mielenterveysongelmista: Visa kertoi, että hän oli alkanut kuulla armeija-aikoinaan ääniä, joissa oltiin sanottu hänen olevan "vitun homo" ja "tapa homo ittes". Diagnoosi: paranoidi psykoosi.
Hän asui parhaan koulukaverini kämppiksenä ja "yritti" yhden vuoden aikana kahdesti itsaria, toisella kerralla viiltämällä ranteet auki ja toisella kerralla nappaamalla unitabletteja kourallisen.
Joskus kun hänen kanssaan oli kapakassa, niin tyyppi hehkutti saatanasti että "vittu mitä kissoja, vittu mitä tissejä" yms. machoheterokamaa. Mutta sitten, kun toveri oli päässyt humalassaan sen tietyn pisteen pahemmalle puolelle, hän hakeutui baarin isoimman ja vaarallisimman bodarin syliin kiehnaamaan.
Katumuksensa aikana Visa selitti aina, ettei hän ole homo, ja että ihan vitsillä oli mennyt kiehnaamaan tai sitten hän selitti, ettei hän muistanut asiasta mitään ja toivoi varmaan, ettei kukaan muukaan olisi muistanut.
Hän lopetti koulun ensimmäisen vuoden jälkeen ja onnistui viimein tappamaan itsensä hyppäämällä pari vuotta koulun lopettamisensa jälkeen kuolemaansa.
Surullinen tapaus. Kaveri oli kotoisin keskisuomalaiselta maatilalta, erittäin juntista ja ahdasmielisestä perheestä ja ympäristöstä. Tyyppi ei ollut mikään silmänilo ja hänen huono itsetuntonsa vielä pahensi asiaa. Siihen päälle psykoosioireet ja kaappihomous. RIP.