Re: Asia....
En olekaan kirjoittanut tänne pitkään aikaan, vuodatetaan sitten kerran ja kunnolla.
Sijaintina Tapiola on hallille hyvä ja keskeinen, se tuskin ainakaan vähentää jengiä katsomossa. Suurin ongelma (yhdessä myöhemmin mainittavan kanssa) Bluesilla on brändin rakentamisen "väärä" ajankohta ja krooninen menestyksen puute. Jääkiekon suosio on lipsumassa selvään alamäkeen tällä kaudella ja omalla tavallaan Blues ilmentää kiekkoilun ongelmia pahimmillaan. Peli on usein tylsää ja väritöntä vaikka tulokset ovatkin olleet tiukkoja ja joukkueesta suorastaan huokuu välinpitämättömyys runkosarjaa kohtaan. Juuri runkosarjan kasvava turhuus on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi Blues ei ole sen suositumpi. Blues ei usein tunnu hirveästi syttyvän runkosarjassa kunnes loppuhetkillä (vain viime kausi oli poikkeus).
Kritisoin tätä jo viime keväänä, 10 joukkuetta pudotuspeleihin ilman putoamispeikkoa tietää todella laiskaa ja saamatonta kiekkoa. Vaikka Blues tarpoo yössä, ei sillä ole mitään kiirettä playoffien suhteen. Pari kovaa hankintaa tammikuussa hilaamaan jengi kympin sakkiin ja siinä se.
Juuri kun Espoossa alkoi näyttä hyvältä, luotetaan omiin junnuihin ja pidetään vanha, hyvin pelannut runko suhteellisen hyvin kasassa, tärkeimmät elementit unohdetaan joukkueen runkoon lisättäessä. Uudet hankinnat (mm. Ben-Amor, Tiilikainen, Sarich) eivät millään tavalla edustaneet sitä pelaajatyyppiä, jota Blues tarvitsi. Pelaajat olivat sellaisia, joita joukkueella oli jo enemmän kuin riittämiin. Sen sijaan hyökkäävät puolustajat, peliä tekevä sentteri ja selkeä huippumolari jäivät hankkimatta. Ylösen loukkaantuminen ei mitenkään vaikuttanut asiaan. Gardiner oli ilmiselvä hätähankinta, parhaimmillaan korkeintaan kakkossentteri. Bannister ei ole mikään ylivoiman ykkösmies. Salonoja perää tuloksia, mutta hankinnat eivät puhu sen puolesta. Mitä ajattelee tj. Ruuttu hankkiessaan hyvään runkoon toinen toistaan tarpeettomampia miehiä? Toki Bannister ja Gardiner voivat olla kovia vahvistuksia, mutta kumpikaan ei vastaa niitä tarpeita, joita Bluesilla pelaajistonsa suhteen on.
Jääkiekko on menettämässä yleisöään eikä Bluesin nykytila ainakaan auta asiaa. Viime kaudella valettu hyvä pohja on katoamassa. Brändiä on vaikeaa rakentaa epätasaisen pelin ja katoavan mielenkiinnon varaan. Blues tarvitsee jotain PELILLISTÄ, jota muilla ei ole tarjota. Ei ihmekausikortteja, sikariporrasklubeja tai muuta hilavitkutusta. Hyvä alku olisi kykenevän sentterin löytäminen Calounille. Siitä kaksikko voisi pistää pystyyn semmoisen show'n ettei olla nähtykään. Muulle kuin sille ja omalle junnutyölle on paha Espoossa rakentaa.
Brändin rakentamisen seuraavaksi suurin ongelma (se myöhemmin mainittava juttu), on juurtuminen yhteisöön. Se ei tapahdu erityisen nopeasti, ainakaan ilman menestystä. Bluesin on vaikea profiloitua, koska kaupungin asukkaat eivät suurilta osin tunne itseään espoolaisiksi, vaan savolaisiksi, tamperelaisiksi, pohjalaisiksi tai luoja ties mistä kolkasta ovatkaan tulleet. Heillä on jo omat suosikkinsa eikä siinä yksi espoolainen uusioseura ihmeemmin vaakakupissa paina, miksi siis lähteä kalliiseen ja usein aika värittömään runkosarjaotteluun jos side seuraan puuttuu. Yhteishenki puuttuu, koska harva kokee olevansa Espoolainen. "Meidän" sukupolvi (70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella) juuri Espooseen syntyneiden sukupolvi onkin ensimmäinen aalto oikeita Espoolaisia. Kaikki heistä ei silti löydä LA-Areenalle. On odotettava uusia ikäpolvia, jotka kasvavat koko ikänsä K-Espoon ja Bluesin ikeessä, jotka haluavat kannustaa oman kylän poikia. Lienee sanomattakin selvää, ettei moinen tapahdu hetkessä etenkin huomioiden lasten suosikkiseuranvalintatottumukset (aika hieno sana).
Ei vanhoja IFK:n ja Jokereiden parissa kasvaneiden (kuten edellä Jokeri-fani mainitsikin) nuorten käännyttäminen ole kovin järkevää, vaan keskittyä pitäisi juuri esimerkiksi espoolaisiin kiekkojunnuihin ja heidän kanssaan peleihin lähteviin (ja liput maksaviin) isiin. Ongelma on menestyksen puute. Lasten urheilukannattamisessa keskeistä on koulun pihalla voitoilla kehuskelu ja tähtipelaajien vertaaminen. Sillähän Jokerit juurrutti itsensä vantaalaisten ja myös espoolaisten nuorten sydämiin 90-luvun alussa vaikka K-Espookin oli vaihtoehtona. Muistan hyvin väittelyt koulupihalla, oi niitä aikoja...