Perinnettä peräämässä - eli kuinka saisimme pk-seudulle kolmannen kiekkobrändin?

[JHag]

Uskaltaisko vai eikö? Viitsisikö eikö viitsisi-siis? Siis avata toivon mukaan provovapaan keskustelun aiheesta, jota sivuttiin HIFK - Blues matsiketjussa. No helvata, miksei? Täällähän ei ole käynnissä keskustelua ihan juuritason asioista, eikä se oikeastaan kuulu yhteen matsiketjuunkaan. Ohessa editoituna osa viestistäni HIFK-Blues -matsiketjusta. Toivon, että ´spoo-fanit ottavat kantaa. Ja jos syytätte tätä provoksi, niin tulen vetämään teitä daijuun ja hommaan matseihinne ainoaksi musiikiksi Kuju Hyttisen parhaat. Dirlandaa!

----
Perinteistä ja pikkuisuudesta (edited version)


Myyttejä tai ei, tietyillä joukkueilla on myötäsyntyinen, vuosikymmenestä toiseen kestänyt tapa pelata (tai ainakin yrittää pelata) kiekkoa. Tapa, johon fanijoukko ja sidosryhmät kasvavat kiinni antaen anteeksi ajoittaiset poikkeamatkin siitä. Yleensä fanien / sidosryhmien paine ajaa joukkueen pikkuhiljaa takaisin omaan ruotuunsa poikkeamiltaan. Tämä on vääjämätöntä ja myös globaali käytäntö yli lajirajojen. Myyttejä tai ei, näitä elementtejä on totuttu näkemään ja haluamaan: HIFK - fyysisyys, ylilyönnit / Jokerit - taito, vauhti / TPS - taito,tasaisuus, epäfyysisyys / Tappara - isokokoisuus, fyysisyys / HPK - iloisuus, vauhti, fyysisyys...Jne jne. Nämä ilmaan kirjoitetut, joukkueita pitkällä tähtäimellä ohjaavat myytit ovat olemassa. Haluttiin sitä jossain Ypäjällä myöntää tai ei. Näiden isojen linjojen kieltäminen on tuulimyllyjä vastaan taistelemista, mikä on tietenkin mukava harrastus. Ei ole minun vikani, että K-Espoon/Bluesin kohdalla ei toistaiseksi tule mieleen mitään juuri tähän jengiin liittyvää.

Ihan markkinoinnin kannalta ajatellen, sitä kun tulee työkseenkin tehtyä, pidän Bluesin elinehtona pitkällä tähtäimellä, että se kehittää jonkun oman tavaramerkin, joka mielellään poikkeaa Jokerien ja HIFKin tavaramerkeistä. Isommalle häviää aina tällaisen kisan näin rajallisilla markkinoilla kuin pk-seutummekin on. Asian voi todeta katsojaluvuista. Vaikka Blues ostaisi kaikki markkinoiden sikakiekkoilijat ja pelaisi täyttä verilöylyhokia, katsojia kävisi vähemmän kuin HIFKillä ja Jokereilla. Ja vaikka Blues ostaisi kaikki markkinoilla olevat taito- ja vauhtikoneet, katsojia kävisi vähemmän kuin HIFKillä ja Jokereilla.

Mikä sitten olisi Bluesille se oikea naru, mistä vetää? Markkinoinnillisesti ajatellen pk-seudulla on mielestäni tilaa "paikalliselle TPS:lle", noin niinkuin esimerkiksi. Tasaiselle, lujaa polkevalle ja taitoon panostavalle joukkueelle. Mielellään suurella omavaraisuusasteella pelaavalle. Ehkä vähän tylsää, paitsi jos turkulaisilta kysyy. Toinen linjavaihtoehto voisi olla moderni pohjoisamerikkalainen tapa; nopeus, taito ja perkeleellisen kova hyökkäysaktiivisuus. HPK:lainen malli, mutta suuremmalla omavaraisuusasteella ja vähemmillä tsekeillä.

No, nämä ovat Bluesin organisaation ongelmia. Joita tiedän heidän pohtivan koko ajan. Chrideltä on joskus lipsahtanutkin, että ei ollut tarkoitus haalia kaikkia ex-hifkiläisiä. Pelityylivariaatioiden kehittely pohjalta "joka kaudelle uusi ilme", on pirun raskasta taloudellisesti, henkisesti ja tuloksellisestikin. Pk-seudun kolmanneksi jengiksi iso yleisö (ei Jatkoaikaan kirjoittavat lajifriikit) ei todellakaan näköjään kaipaa pikku-Jokereita tai pikku-HIFKiä.

Ai niin, yksi juttu vielä. Bleg on kakkosjoukkueeni liigassa, olenhan ´spoolainen. Joten käsittelen tältäkin kannalta edes vähän "omaa" jengiä paljon kriittisemmin kuin minulle yhdentekeviä ryhmiä. Vaikkapa Tapparaa, josta ei koskaan ole mitään sanottavaa muulloin kuin keskinäisten matsien yhteydessä.

----

 

[Bluesbrother]

Jos lähdetään toivomuslinjalle niin haluaisin joukkueeni pelaavan vauhdikasta kiekkoa älyn kanssa. Joukkueessa tulisi olla niin taitoa, vauhtia, voimaa kuin tahtoakin. Mikäli kaksi ensimmäistä ketjua olisi mallia Caloun/Gardiner/Banham ja kaksi seuraavaa mallia Kalto/Ylönen/Nieminen niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Puolustukseen pitäisi laittaa pari kappaletta Vykoukaleja, pari kappaletta Alankoja ja vielä pari Haakanaa. Maalissa tulisi olla 30-vuotias Myllys sekä 19 vuotias Myllyniemi.

Omien/Bluesissa pitkään pelanneiden pelaajien mukana olo rosterissa todennäköisesti ainakin hieman vähentäisi sitä munatonta, asennevammaista surffailua mitä kentällä tällä hetkellä nähdään. Jotenkin tuntuu siltä, että Bluesin paita ei osassa pelaajista herätä minkäänlaista arvostusta. Asenne on täysin kohdallaan vain Niemisellä/Ylösellä/Kaltolla sekä junnuilla, kuten Myllyniemellä ja Pihlströmillä.

Mielestäni tällä hetkellä täysin tietyntyyppiseen pelityyliin profiloituneita joukkueita ei ole muita kuin HIFK. Vaikka punaisilla olikin jonkin aikaa neiti Suhoska puikoissa, ei hän vielä kerennyt vaikuttamaan tavallisen kadun tallaajan mielikuvaan IFK:n pelityylistä. Jokainen valmentaja tuo tullessaan oman pelityylinsä. Tältä ei voi välttyä missään joukkueessa. Harvemmin valmentajat muuttavat hyväksi havaitsemaansa pelityyliä pelkästään joukkueen "imagon/maineen" takia. Myös aika muokkaa pelityylejä, vai muistatko mikä joukkue 70-luvulla oli kenties erityisen kuuluisa puolustusvoittoisen pelityylinsä takia?

Meillä on nyt Pohjois-Amerikkalainen valmentaja, jonka luulisi tuovan hieman ryhtiä Bluesin joukkueeseen, vaan eipä siltä näytä. Vielä harjoitusotteluissa Blues taklasi enemmän kuin mihin oltiin aikaisempina vuosina totuttu. Sarjan alkaessa oli voima ja taklaustahto taas mystisesti kadonnut. Peli kulki vielä kun Caloun loisti poissaolollaan. Kun mestari palasi suoristui monta selkää ja tappioita alkoi kertymään.

Jos Bluesin pitää profiloitua saadakseen lisää "väriä" ja yleisöä halliin niin paras vaihtoehto olisi ilman muuta HPK:n ja HIFK:n yhdistelmä vauhtia, taitoa ja voimaa. Mitään TPS:n tyylistä neitikiekkoa tänne ei tosiaan haluta, vaikka meillä noita joen toisella puolella asuvia onkin jo useita aina vaihtoaitiota myöten.

Loppuun vielä.

Riippumatta pelityylistä, pelaajista, valmentajista, joukkueen nimestä, lippujen hinnoista, värikkyydestä, hallin tasosta saatikka sijoituksesta sarjataulukossa tulen aina kannattamaan Espoolaista jääkiekkojoukkuetta ja käymään kyseisen joukkueen otteluissa. Niinpä Bluesin markkinointiosaston ponnistelut eivät juurikaan koske minua. Mutta olisihan se kiva, että siellä hallissa olisi hieman enemmän ihmisiä ja sitä kautta tunnelmaa.

 

[JHag]

Viestin lähetti Bluesbrother
Riippumatta pelityylistä, pelaajista, valmentajista, joukkueen nimestä, lippujen hinnoista, värikkyydestä, hallin tasosta saatikka sijoituksesta sarjataulukossa tulen aina kannattamaan Espoolaista jääkiekkojoukkuetta ja käymään kyseisen joukkueen otteluissa. Niinpä Bluesin markkinointiosaston ponnistelut eivät juurikaan koske minua. Mutta olisihan se kiva, että siellä hallissa olisi hieman enemmän ihmisiä ja sitä kautta tunnelmaa.

Niinpä. Me friikit -lasken tähän kastiin kaikki Jatkoaikaan kirjoittajat, erityisesti itseni- emme kuitenkaan halleja täytä. Ikävä kyllä tuote (huoh...) on suunnattava ns. suurille massoille, jotta se olisi elinkelpoinen. Niin kauan kuin tavallinen kaduntallaaja valitsee kerran kuussa HIFKin matsin ainoaksi katsomokokemuksekseen, koska "siellä on rytinää" riippumatta yhtään siitä, kuka kulloinkin HIFKiä valmentaa, HIFK on oikeilla jäljillä. Ja Jokerit kiittää, kun joku toinen kutvonen menee Hjallis Areenalle, koska "niillä on taitoa". Vaikka jokereissa pelaisi lauma Tomek Valtosia. On organisaatioiden typeryyttä kääntää tällaista suurta pyörää. Siksi Suhonen ei enää valmennakaan meillä.

Mutta! Tässä jutussa on kyse Bluesista, ei HIFKistä tai Jokereista. Kaipaan pk-seudulle vahva kolmatta brändiä kahta dinosaurusta kiusaamaan. Kopioimalla se ei onnistu. Omat kasvatit ja vauhti...se kuulostaa hyvältä.

 

[Juhaht]

Niin, sinänsä ihan kelpo ideoita. Jos taikurinhatusta pitäisi vetäistä pari ihanteellista jääkiekkojoukkueen pelityyliä kuvaavaa adjektiivia, olisivat sanat "taklaava" ja "vauhdikas" korkealla meikäläisenkin listalla.

En kuitenkaan usko, että Matikaisen jääkiekon arkisanastoon tuoma brandaus on elinehto, tai edes taloudellisen menestyksen ehto Bluesin kaltaiselle seuralle. Vaikka me JA-kirjoittajat ja muut lajifriikit osaamme yhdistää tiettyihin joukkueisiin joitain ajoittaisia pelityylin ilmentymiä, ei se suuri yleisö, joka suurimman rahan seuralle tuo, tosiaankaan osaa mainita minkään joukkueen pelityylistä muuta kuin iltapäivälehtien viime aikaisia otsikoita. Jääkiekko on heille yhtä kuin Suomen maajoukkue ja maailmanmestaruuskisat, nuo miss universum -kisan jälkeen tärkein vuoden tv-tapahtumista. Ja näitä ihmisiä hallille pitäisi houkutella.

Uskon, ettei SM-liigan korkeimman profiilinkaan omaava joukkue, Hifk, ole tässä suhteessa poikkeus. Hifkille on kehittynyt tämä myyttisiin sfääreihin kohonnut fyysisen joukkueen maine, jota seurassa kiitettävästi pyritään ylläpitämään. Tuoko se kuitenkaan uusia katsojia halliin? En usko. Sanottiin mitä tahansa, on vain yksi asia, joka saa ns. bulkki-kansan lehtereille: menestys.

Menestyksekäs kausi on luontainen kiinnekohta, tuolla kaudella esitetty pelityyli on kannattajien mielessä ylivertaista, tulihan sillä mestaruus. Sitä siis vaaditaan lisää ja mikäli sitä myös saadaan lisää, profiloidutaan yhä vahvemmin kyseisen pelityylin jengiksi. Hyvänä esimerkkinä viime kausien Tappara. Ei hallitseva mestari ollut samanlainen diesel-jyrä vielä 90-luvun alussa tai puolivälissäkään. Silti se mielletään sellaiseksi menestyksekkäiden viime kausien takia.

Kuka muistaa Jypin pelityyliä muutaman vuoden takaa? Aivan, ei kukaan. Kuka muistaa Jypin pelityylin Aravirran hopeakaudelta? Niinjuu, ne oli ne perhanan kahvaajat.

Näinhän se homma toimii. Itse en näe mitään tarvetta tieten tahtoen tehdylle pelityylilinjaukselle. Sellainen syntyy ajan myötä, mikäli sellainen on syntyäkseen. Se vaatii aikaa, mutta ennenkaikkea menestystä.

 

[JHag]

Juhaht: Olen 90% samaa mieltä. Menestys tuo katsojia, se on karman laki. Mutta on kuitenkin kaksi poikkeusta tästä säännöstä: HIFK ja TPS. HIFKin koti- ja vieraskatsojaluvut ovat aina eliittiä, vaikka joukkue kyntäisi sijoilla 9-11 liigassa. Eivät missään suhteessa toisiinsa. Joku tuo katsojat hallille, kun HIFK pelaa. Väitän, että se on fyysisen ja ylilyöntiherkän joukkueen maine. Usein samat rahikaiset, jotka katsovat niitä mömmömkisoja, menevät 2-3 kertaa vuodessa omalla paikkakunnallaan (jos ovat ei-helsinkiläisiä) matsiin ja valitsevat HIFKin, Jokerien tai kulloinkin liigaa johtavan joukkueen vierailun. Tästä on aika tuoretta (abou -01/02) tutkimusdataakin, Jyväskylän yliopistosta. Pk-seudun irtokatsojat -ne joilla ei ole mitään kausaria- saapuvat harvoihin matseihinsa saman logiikan mukaan. Enkä seuran päättävänä tahona suhtautuisi ylimielisesti tähän massaan. Niitä riittää miljoonan asukkaan pk-seudulla ja niiden lipputuloilla hankitaan asioita, joista friikitkin tykkäävät.

Sitten on toisen koulukunnan TPS, jolla on ollut suuria vaikeuksia houkutella yleisöä kotihalliinsa lähes jatkuvasta menestyksestä huolimatta! Hyvin outo asia. Joidenkin teorioiden mukaan kyseessä on se, että turkulaiset ovat oppineet tottumaan liian makeaan mannaan. Vaikea sanoa.

Totta munassa Bleg alkaa kerätä yleisöä, jos se alkaa menestyä. Mutta se vaatinee pysyvää menestystä, yksi nappikausi ei pitkälle riitä. Se on itse asiassa varmasti toimiva konsepti; jos Bleg hamuaa mitaleille 5 kautta peräkkäin, katsojia alkaa kertyä riippumatta Blegin pelityylistä. Näin ainakin toivoisin ja uskoisin. Siltikin, paatuneena markkinointikoneena, hakisin ehkä mieluummin edullisempaa ja pitkäkestoisempaa tapaa tasaiseen yleisönsuosioon. Eli jotain "omaa juttua". Eikä sen välttämättä tarvinne olla pelityyli? Voihan se olla vaikka helvetin kiinnostavat oheistapahtumat tjsp?

 

[Nikke]

Mielenkiintoinen aihe ja hyviä ideoita tässä on jo ollut. Mutta yhtä asiaa vaaditaan myös eli aikaa. Perinteet kun eivät niin äkkiä synny. Kyllä siellä katsomossa nyt jo näkyy paljon näitä kymmenvuotiaita naskaleita isänsä kanssa. Hiljaa hyvää tulee.

Mutta asiaan. Minä olen ainakin Hanneksen neppailuvuosien jälkeen innolla ottanut vastaan kaksi asiaa. Ensinnäkin, on salittua ja ilmeisesti myös suotavaa että ukkoa laitetaan seinälle. Ei vieläkään siinä mittakaavassa jossa esim allekirjoittanut haluaisi mutta onpahan kuitenkin. Toiseksi, nyt näille junnuille on annettu peliaikaa pelkkien lupauksien sijaan. Nieminen pelaa normaalioloissa kakkosketjussa, Jalasvaara on saanut paljon vastuuta, Töykkälä ja Pihlström ovat myös esiintynyt pirteästi. Pelkosen peliaika on ollut aika vähäistä, Tuomisen olematonta. Rohkeasti vaan se yksi uusi pakki. Sitten SArichille kenkää jlleivat otteet parane.

Lisäksi sitä jatkuvuutta on pyritty saamaan. Runko on tällä kaudella pitkälti sama kuin viime vuonna ja tulee sitä olemaan myös ensi kaudella. TJEU: Bluesin sopimustilanne. Eli tällä tavoin siellä eivät miehet vaihdu joka kauden jälkeen vaan yleisö ehtii "ottaa omakseen" Bluesin paidassa luistelevat äijät.

Mitä sitten haluaisin nähdä? Juhaht:n sanoin vauhdikasta ja taklaavaa kiekkoa. Nyt täällä hätäisimmät (tosin ei Blues-fanit) ovat jo kärräämässä Satoria pois. Sator on kuitenkin luonut mielestäni selkeän pelityylin. Tiivis puolustus, uhrautuvaa puolustuspelaamista ja liikkuvaa kiekkoa. Viimemmainittu on tosin jäänyt hieman vähemmälle ja toteutus on ollut mitä sattuu. Uskoisin että kunhan Gardiner & Caloun pääsevät täyteen iskuun (toivottavasti jo torstaina) ja tuohon vielä saadaan se yksi peliä tekevää pakki joka kykenee pitkiin avauksiin sekä ylivoiman pyöritykseen niin homma on avot.

Jos jokin pelityyli pitäisi olla niin ehkä joku IFK:n ja TPS:n välimuoto. Kyllä siellä mm Alanko ja Määttä ottavat miestä maalin edessä ihan IFK:n malliin. Hyökkäyspäässä taas nopea liikettä a la Jursin jalat jalat. Kyllä siinä on mielestäni se konsepti.

Mitä tulee itse pelitapahtumaan niin se on kyllä mielestäni ihan hyvällä mallilla. Ok, pieniä viilauksia tietty sinnekin voisi tehdä. Esim tämä nainen joka hoitaa erätaukohaastattelut omaa yhtä paljon karismaa kuin...no, jääkööt sanomatta.

Ja lopuksi: olisi todella tärkeää saada Espooseen se mitali. Olkoon vaikka pronssinen mutta se toisi suuren yleisön silmissä sitä uskottavuutta => lisää yleisöä. Kyllä, juuri näitä "Vau, taas Suomi on MM-kisoissa" henkilöitä.

 

[Juhaht]

Viestin lähetti JHag

Totta munassa Bleg alkaa kerätä yleisöä, jos se alkaa menestyä. Mutta se vaatinee pysyvää menestystä, yksi nappikausi ei pitkälle riitä. Se on itse asiassa varmasti toimiva konsepti; jos Bleg hamuaa mitaleille 5 kautta peräkkäin, katsojia alkaa kertyä riippumatta Blegin pelityylistä. Näin ainakin toivoisin ja uskoisin. Siltikin, paatuneena markkinointikoneena, hakisin ehkä mieluummin edullisempaa ja pitkäkestoisempaa tapaa tasaiseen yleisönsuosioon. Eli jotain "omaa juttua". Eikä sen välttämättä tarvinne olla pelityyli? Voihan se olla vaikka helvetin kiinnostavat oheistapahtumat tjsp?

Jep, mutta moinen "ameriikan hapatus" tuskin saisi härmän jänkhäjusseja iloisin mielin hallille. Mikäli joku oma juttu kuitenkin pitäisi löytää, odottaisin vielä hetken, antaisin ajan kulua ja historian kehittyä. Kun jokin sopiva pointti sieltä sitten löytyisi, voisi sen poimia johtavaksi ajatukseksi, kivijalaksi, jolle imagoa ryhdyttäisiin rakentamaan. Tämä tosiaan voisi olla, kuten sanoit, jotain muutakin kuin pelityyliin liittyvää. Onhan Bluesilla itseasiassa jonkinnäköistä pyrkimystäkin tietynlaisen edelläkävijän rooliin. On cd-rom-kausikortteja, hyvää a/v-tuotantoa videoscreeneille ym. Mutta toisaalta peli on edelleen se ydin, joka kaiken oheistoiminnankin määrittää.

Vaikka menestys tuokin joksikin aikaa katsojia hallille, on sillä, myös satunnaisella sellaisella, merkitystä pidemmälläkin aikavälillä. Monien halveksima glory hunting on ilmiö, joka tuo valtavasti uusia katsojia hallille. Osasta näistä tulee aina uusia kausikorttilaisia ja myöhäisherännäisiä kiekkofriikkejä. Kun nämä rupeavat tuomaan omia lapsiaan peleihin, on luontainen jatkuvuus syntynyt. Sama toki toimii toisinpäin, päiväkodeissa Blues-lippalakkiin sonnustautunut tulevaisuuden kiekkostara raahaa vähemmän innostuneita vanhempiansa katsomaan, ja kukaties joku heistäkin saa kipinän pidempiaikaisen penkkiurheiluharrastuksen synnylle.

Brandien voima on kova, mutta parhaat brandit ovat niitä jotka on rakennettu pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä. Brandin tunnusomainen piirre sitten saattaa olla ihan pelkkää sattumaa, esimerkiksi Fazerin sininen, jossa koko brandi kietoutuu tuohon väriin. Sekin lienee syntynyt siinä mielessä vahingossa, että pakkauksessa ollutta väriä tai yleisessä käytössä ollutta nimitystä on alettu viljelemään virallisissa yhteyksissä sekä mainonnassa. Näin kai käsittääkseni kävi myös Hifkin kohdalla, eihän seura ollut ennen Brewerin aikaa kai kovinkaan kovan joukkueen maineessa? Carl Brewerin jälkeen tuo pelityyli kuitenkin pysyi ja siitä muodostui pikkuhiljaa luontainen osa Hifkiä. Tuo maine joukkueella on edelleen, vaikkei sen mukaista peliä ole viime vuosina kovinkaan usein nähty. Jääkiekkofanit ovat kuitenkin siitä poikkeuksellisia kuluttajia, että he eivät kovin helposti vaihda kilpailevaan tuotteeseen - jotain mitä vaikkapa kulutustuotteiden parissa olisi vaikea kuvitella. Siksipä näitä pitkällä aikavälillä rakennettuja brandeja ei jääkiekossa kovin helposti myöskään tuhota, vaikka se välillä saattaa vaikeauskoiselta tuntuakin.

Tällainen brandin tuhoaminen on kuitenkin mahdollista, vaikka sekin vaatii aikaa. Itse olen sen ikäinen, etten muista esimerkiksi Ässiä sellaisena fyysisenä, kovana joukkueena jona sitä monet vanhemmat fanit ilmeisesti pitävät. Koko sen ajan kun suosikkijoukkueeni on pelannut liigaa, on Ässät ollut aika mitäänsanomaton jengi. Tänä samana aikana taas esimerkiksi HPK on noussut jatkuvaa menestystä nauttivien seurojen joukkoon. Näin siis mielikuvissa. Tästä johtuen HPK on luonut itsestään jollakin tavalla pysyvämmän ja selkeämmän kuvan, kun taas Ässät tuntuu ainaiselta epäonnistujalta. Silti vain toisen seuran historiasta löytyy mestaruus.


Yllä oleva on lähinnä esimerkki siitä, miten mielikuvat muodostuvat. Näille tällä hetkellä tarhassa juoksenteleville pikkuvekaroille Blues tulee muodostumaan sellaisen pelityylin joukkueeksi, jolla se pelaa sinä aikana kun he kiekkoa ovat seuranneet. Tälle ajalle kun saadaan muutama nappikausi, on meillä brandi käsissämme. Tämä on nimittäin se kohderyhmä, jolle Bluesia tulee markkinoida. Kuten sanottua, harva lätkää pidempään seurannut vaihtaa suosikkijoukkuettaan ja harva siitä koskaan innostumaton ilman lastensa vaikutusta hallille jaksaa lähteä.

Olen siis edelleen sitä mieltä, että homma hoituu kyllä itsestään ajan kanssa, mikäli menestystä vain tulee. Kuten sanonta kertoo, liika hätäily tuottaa vain....

 

[Erling]

Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja haastava aihe. Punuimme tästä juuri äskettäin velipuoleni kanssa joka on nelikymppinen HIFK-fani. Mielestäni Espoo on vaikeimpia kaupunkeja kiekkokulttuurin luomiseen. Tällä ei ole sellaista perinteistä kiekkokansaa niinkuin jossain "maaseudulla," espoolaisten lajeina ovat olleet golf, purjehdus, tennis ja joukkuelajeista eniten perinteitä on koripallolla. Espoon jääkiekkoilu on myös hyvin nuorta, toisin kuin HIFK.lla jolta löytyy jo neljännen polven kannattajia. Meidänkin suvussa jo kolmannessa polvessa. Espoolaiset eivät voi ylpeillä vanhoilla kunnon hagmeneilla, murroilla, saarisilla, riihirannoilla etc, etc. Espoo on myös aina ollut hyvin hajanainen kaupunki, yhtenäisyyttä eri kaupunginosien asukkailla on hyvin vähän eikä ihme jos Tapiolan ja "Espoon keskuksenkin" välillä on monta kilometriä peltoa. Espoolaiset eivät oikein osaa ottaa yhtä joukkuetta omakseen, koko kaupungin joukkueksi. Junnujakaan ei varmaan kiinnosta laittaa kaikki karkkirahojaan 13 euron lippuihin.
Ajattelin että ehkä tällä kaudella saamme omanlaisen ja oikean pelityylin Ted Satorin kautta. Ja ihan hyvältä näyttää vielä kun saadaan ne ylipalkatut turkulaiset ja ex-ifk.laiset pois ja tilalle omia junnuja (joita on paljon ja hyviä...). Pelityyli voisi olla...hmm... paha sanoa. Ykköseen valovoimaisia tähtiä kuten Caloun, kakkoseen lahjakkain junnu ja pari kokenutta. Kolmoseen Ylönen ja junnuja tai muita alle kolmekymppisiä kuten Nieminen, Kalto, Philström... pelityylinä sellainen perinteinen espoolaisten juniorijoukkueiden tyyli. Kaikki taklaavat ja luistelevat vaikka laidasta läpi. Kaikki puolustavat ja kaikki hyökkäävät. Kaikki tekevät maaleja ja kaikki syöttävät maaleja. Kaikki pelaavat JOUKKUEENA ja sen puolesta henkeen ja vereen!!!

 

[Senior]

Viestin lähetti Juhaht

Brandien voima on kova, mutta parhaat brandit ovat niitä jotka on rakennettu pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä. Brandin tunnusomainen piirre sitten saattaa olla ihan pelkkää sattumaa, esimerkiksi Fazerin sininen, jossa koko brandi kietoutuu tuohon väriin. Sekin lienee syntynyt siinä mielessä vahingossa, että pakkauksessa ollutta väriä tai yleisessä käytössä ollutta nimitystä on alettu viljelemään virallisissa yhteyksissä sekä mainonnassa. Näin kai käsittääkseni kävi myös Hifkin kohdalla, eihän seura ollut ennen Brewerin aikaa kai kovinkaan kovan joukkueen maineessa? Carl Brewerin jälkeen tuo pelityyli kuitenkin pysyi ja siitä muodostui pikkuhiljaa luontainen osa Hifkiä. Tuo maine joukkueella on edelleen, vaikkei sen mukaista peliä ole viime vuosina kovinkaan usein nähty.
*****
Olen siis edelleen sitä mieltä, että homma hoituu kyllä itsestään ajan kanssa, mikäli menestystä vain tulee. Kuten sanonta kertoo, liika hätäily tuottaa vain....

Brandien voima on karrikoiden ilmaistuna 'rahassa mittaamaton'. Ne, jotka kansainvälistä markkinointia työssään seuraavat, tietävät aineettomien mielikuvien ja brandien merkityksen. Mieliesimerkkini näissä on aina ollut Harley Davidson. Yksi maailman vahvimpia brandeja, jonka siivin merkki on kantanut pitkään ja menestyksellä. Ovat erittäin tarkoin brandinsä mukaisia. Tinkimättömästi, uusia tuulia ja muoteja vain löyhästi seuraavia. Huonoja ajo-ominaisuuksiltaan ja vanhoja tekniikaltaan. Painavia, äänekkäitä ja tehottomia. Mutta niin perkeleesti itsensä näköisiä, tinkimättömästi ja ylpeästi. HD on älynnyt se, ettei ruoho välttämättä ole vihreämpää aidan tuolla puolen ja plagioiminen ei tuo välttämättä onnea. Tiedostetaan omat vahvuudet ja korostetaan niitä ollen omissa ylivoimissa maailman parhaita. Menköön jamahat radalla neljääsataa, se ei ole HooDeen juttu. Pesköön hondakuski kynnenalusensa päivittäin, HooDee-heebolla saa ja pitää olla kynnenaluset akselirasvassa. Harva ostaa Harrikan sen faktisten ominaisuuksien ansiosta. Sitä useammin ostopäätös syntyy prätkän mukanaan tuoman mielikuvan ja brandin takia. Ihminen haluaa samaistua, josta pääsemmekin helposti seuraavaan kappaleeseen.

Minusta yksi lääke, jota Bluesin kannattaisi kokeilla kalleudestaan huolimatta olisi hankkia rosteriinsa sellainen pelaaja/nimi, johon katsoja, myös se teppoturakainen, joka käy matseissa vain satunnaisesti, voisi helposti samaistua ja luoda pelaajan kautta uutta mielikuvaa koko joukkueesta. En nyt tarkoita, anteeksi vaan, mitään 'enää täytyisi tietää missä pihvi' -Ylöstä, vaan omilla ominaisuuksilla puhuttavaa ja dominoivaa kaveria, jota sitten brandin tehostamiseksi, terävöittämiseksi ja tekemiseksi käytettäisiin korostuneesti myös seuran ulkoisessa markkinoinnissa. Ei mennä nimiin, jottei idea leimaannu, mutta uskon monen ymmärtävän, mitä ajan takaa. Siinä voisi olla yksi keino, jolla rakentamistyön aikataulua voisi himpun nopeuttaa.

Mutta kuten moni on todennut, brandin rakentaminen vaatii paljon aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä. Se ei ainakaan yllätä sivullekirjoittanutta, ettei Bluesille ole vielä ehtinyt muodostua omaa, selkeästi erottuvaa -juttua-.

Juhaht'in kanssa olen vähän eri mieltä siitä, että brandi syntyisi itsekseen ajan kanssa. Aika on yksi osa syntyä, mutta se ei voi olla ainoa. Muuten brandiksi kehkeytyy keskinkertaisuus, mitäänsanomattomuus, eikä se liioin juuri tunteita herätä. Sellaisia tunteita, joka takaisi maksavia katsojia riippumatta lyhytaikaisesta seuran menestymisestä tai menestymättömyydestä. Brandit ovat niin pysyviä, että yhtä vaikeita, kuin ne ovat rakentaa, yhtä kestäviä ne ovat kolhuille. Kun perusasiat ovat kunnossa, voi väliin mahtua lätkässäkin nähtyjä ''hiljaisempiakin'' kausia. Sokkeli on niin saakelin vahva.

 

[JHag]

Seniorin kanssa samoilla linjoilla sikäli, että brandi ei synny itsekseen ajan kanssa. Ei ainakaan puhutteleva ja kestävä brandi. Maailman top ten -brandit (tämä luettelo julkaistaan kerran vuodessa amerikkalaisen Advertising Agen toimesta) ovat poikkeuksetta hyvin ja huolella suunniteltuja. Myös hyvin usein isolla rahalla. Niin ikävää kuin tätä on kuluttajan kenties kuullakin. On mukava olla illuusiossa, jonka mukaan hyvät jutut vain tulevat läpi ja kestävät. Kuluttajahan saattaa pian tajuta, että brandia on rakennettu hänenkin kukkarollaan. Sony, Levi´s (vieläkin!) ja Harrikka jyräävät tällä listalla. Vaikka Samsung, Diesel ja Suzuki hakkaavat enemmän taaloja mainontaan ja markkinointiin. Mutta tämä ensinmainittu kolmikko ehti ensin. Sori, ei voi auttaa. Tai auttaa voi sikäli, että Diesel esimerkiksi on hakenut jo omaa, Leviksestä poikkeavaa linjaa, ja killuu jo sijoilla 10-15.

Toinen juttu on se, että pk-seudun markkinaa ei voi verrata Hämeenlinnaan, Poriin, Jyväskylään etc. Hieman karrikoiden voidaan sanoa, että noiden paikkakuntien joukkueet eivät tarvitsekaan muuta brandia kuin sen, että jengi esimerkiksi menestyy edes kohtalaisesti. Pk-seudun kilpailutilanne vaikeuttaa Bluesin duunia kiistatta. Mutta ei tee sitä toivottomaksi, ei ollenkaan.

Espoon identiteettiinhän kuuluvat esimerkiksi hitech ja amerikkalaisuus. Siten, että täällä ei ole keskustaa eikä juuri julkista liikennettäkään. Espoossa on pakko olla oma auto ja sekin vetää ´spooseen tietynlaista jengiä. Aukeaisikohan juttu esimerkiksi tuota kautta? Hyvä huomio oli se, että Bluesin romppumuotoinen kausari on valovuoden edellä esimerkiksi HIFKin ja Jokerien reikäkorttia. Pieni asia,mutta.....

 

[mulehead]

Ainakin niin pitkään, kun Ruuttu on organisatiossa mukana, olisi Bluesilla mahdollisuus profiloitua siksi joukkueeksi, jolla on hyvät ja aidosti toimivat yhteydet Pohjois-Amerikkaan. Homma on ollut jo hyvällä alulla, on ollut harjoitusleirejä ja kohtuullisen hyviä nikkarivahvistuksia sekä SM-liigan ainoa Pohjois-Amerikkalainen valmentaja.

Toinen tavaramerkki olisi sitten oma laaja juniorikasvatus ja sen parhaiden hedelmien pitäminen omassa organisatiossa. Tässäkin on menty huomattavasti parempaan suuntaan. Kasvattajaseurojen junnujen rankkuskaba pelien ensimmäisellä erätauolla on todella hieno asia. Väittäisin, että sen hienoutta moni ei edes vielä ole tajunnut.

Kolmas brändiin liittyvä juttu voisi rakentua SM-liigan viihtyisimmäksikin kutsutun hallin ympärille. Tuo rankkuskaba on jo osa sitä. Blues Show Girls oli mielestäni tärkeä juttu, jolla saatiin viihtymään ihmisiä yli joukkuerajojen. Harmi, että jatkuvuutta ei enää ole, eikä kunnolla korvaavaa toimintaa ole saatu tilalle.

Neljäs brädin osa täytyisi olla sitten jatkuva menestys. Jatkuvasti neljän sakkiin ja muutama mitali lähivuosina, niin se on siinä.

Selkeästi ja pysyvästi pääkaupunkiseudun halvimmat liput yläkatsomoihin antaisivat meille mahdollisuuden tulla siksi joukkueeksi, jonka kotihalliin ulkopaikkakuntalaisten joukkueiden satunnaiset kannattajat tulisivat katsomaan omien joukkueidensa pelejä. Tätä junantuomaa porukkaa on pääkaupunkiseudulla paljon

Luonnollisesti halvat liput antaisivat mahdollisuuden pelien seuraamiseen myös esim. lukuisille espoolaisille opiskelijoille, jotka aikoinaan muodostivat Matinkylän ladon tunnelman ja kannatuksen selkärangan.

 

[Nikke]

Viestin lähetti Senior
Minusta yksi lääke, jota Bluesin kannattaisi kokeilla kalleudestaan huolimatta olisi hankkia rosteriinsa sellainen pelaaja/nimi, johon katsoja, myös se teppoturakainen, joka käy matseissa vain satunnaisesti, voisi helposti samaistua ja luoda pelaajan kautta uutta mielikuvaa koko joukkueesta. En nyt tarkoita, anteeksi vaan, mitään 'enää täytyisi tietää missä pihvi' -Ylöstä, vaan omilla ominaisuuksilla puhuttavaa ja dominoivaa kaveria, jota sitten brandin tehostamiseksi, terävöittämiseksi ja tekemiseksi käytettäisiin korostuneesti myös seuran ulkoisessa markkinoinnissa. Ei mennä nimiin, jottei idea leimaannu, mutta uskon monen ymmärtävän, mitä ajan takaa. Siinä voisi olla yksi keino, jolla rakentamistyön aikataulua voisi himpun nopeuttaa.

Calounhan on tietyllä tapaa juuri tällainen pelaaja. Ja kyllähän häntä on aika paljon käytetty markkinoinnissa. Mutta minä sen sijaan voin heittää nimen tiskiin joka sopisi tuohon muottiin kuin valettu: Jere Lehtinen. Ainoa ongelma on tuo sopimus Dallasin kanssa...

Viestin lähetti mulehead
Selkeästi ja pysyvästi pääkaupunkiseudun halvimmat liput yläkatsomoihin antaisivat meille mahdollisuuden tulla siksi joukkueeksi, jonka kotihalliin ulkopaikkakuntalaisten joukkueiden satunnaiset kannattajat tulisivat katsomaan omien joukkueidensa pelejä. Tätä junantuomaa porukkaa on pääkaupunkiseudulla paljon.

Hyvä idea mutta eipä toisaalta esim Ilves-pelissä paljon yleisöä ollut. Edelleen Bluesin liput ovat halvemmat kuin esim IFK:lla. Vetäisin tässä suhteessa rajan puoleen väliin. Yläkatsomon kulmiin vaikka 10€, keskelle sitten tuo 13€ olisi mielestäni selkeää. 10 euroa lätkämatsista ei mielestäni opiskelijalle ole liikaa. Satunnaisikävijä taas voisi tuosta 10 eurosta innostua ja sitten kuitenkin maksaa sen 3 euroa ylimääräistä paremmasta paikasta.

 

[Senior]

Viestin lähetti Nikke
Calounhan on tietyllä tapaa juuri tällainen pelaaja.

Mutta vain 'tietyllä'. Ehdottamani heebon pitäisi olla sellainen, että purkat pysähtyy nimen julkaisun yhteydessä. Sellaisen, jolla saisi (hienosti sanottuna) jääkiekkopiirin mediadominanssin pitkäksi aikaa. Sitä ei enää Caloun ole, vaikka kiistaton tehopakkaus ominaisuuksineenkin on.

edit puuttunut kirjain

 

[Blågula]

Pitihän se arvata, JHagille kun esittää yksinkertaisen kysymyksen niin tekstiä tulee aivan perkeleesti. Mutta hyvä niin. Ihan alkuun haluaisin kuitenkin todeta että tämä brändi-ajattelu on mielestäni noussut IFK-kirjoittajilla turhan isoon rooliin. Tämä johtunee ainakin osittain siitä että kentällä ei ole kulkenut kovinkaan hyvin viime vuosina - on siis miellyttävämpää jauhaa asiasta joka toimii.

Oma suhtautuminen näihin brändi-asioihin voi olla liiankin suoraviivainen Jatkoajan kauppislaisten mielestä. Itse näkisin että Bluesin imago toimii kunhan kaksi osa-aluetta saadaan kuntoon. Eli se mitä tarvitsemme on:

A) Voittava joukkue
B) Espoolainen joukkue

Väittäisin että Bluesilla on paljon työmaata jäljellä molempien kohtien kanssa mutta perusta on jo valettu ja se on tukeva.

Viime vuonna Blues oli voittava joukkue ja kannattajana oli harvinaisen hyvä olla. Olen melko varma siitä että sama tahti jatkuu tälläkin kaudella, vaikka Blues onkin harrastanut harvinaislaatuista penailua kaukalon puolella viime peleissä (4x putkeen takkiin lukemilla 2-3. Naurettavaa touhua!).

Christian Ruuttu on puhunut paljon junnutyön tärkeydestä ja nyt näyttää siltä että puheissa on edes jonkin verran perää. Esimerkiksi Pihlströmin runsas peliaika on tullut täydellisenä yllätyksenä. Suurin ongelma tällä hetkellä on kuitenkin se että omien pelaajien merkitys on niin vähäinen. Junnujen osaksi jää melkein poikkeuksetta touhuaminen nelosketjussa. Kokeneemmat tapaukset kuten Laatikainen, Nieminen, Tiilikainen ja Ylönen ovat myöskin jääneet rivimiehiksi. Se mitä tarvitsemme on uutta Juha Ikosta, espoolaista johtajaa.

En kuitenkaan näe mitään syytä lähteä suorittamaan jonkinlaista suurta muutosta jossa heivataan muualta tulleet ulos ja nostetaan omia sisään. Itse diggaan melkein poikkeuksetta ulkomaalaisista (heillä kun on yleensä enemmän karismaa) joten heitä haluan katsoa jatkossakin.

Kun kotimaisia pelaajia värvätään niin olisi tärkeää että he sitoutuvat meininkiin. Esimerkiksi tärkeät pelaajat kuten Telomo ja Kalto ovat pelaanneet sinisissä muutaman kauden ja pelaavat jatkossakin Bluesissa. Tämän takia nämä jätkät tuntuvat jollain tasolla "meidän miehiltä". Sen sijaan Tuomainen on minun silmissäni edelleenkin enempi palkkasoturi kuin espoolainen.
Kotimaisten pelurien osalta toivoisin että jatkossa jätettäisiin MElomot ja OlliAhoset hankkimatta. Omista joukoista on pakko löytyä tämän tason pelureita.


Kuten Juhaht jo totesi niin hätäilemällä asiat eivät parane. Bluesin katsojamäärät ovat pysyneet melko samoissa lukemissa muutaman vuoden ajan joten kannatuspohja on pysynyt aika samoissa lukemissa. Väittäisin kuitenkin että vaikka kannattajakunta ei ole laajentunut niin se on vankistunut. Samoja naamojahan siellä hallissa istuu ottelusta toiseen, menestyksestä riippumatta. Ja istuvat siellä jatkossakin. TPS ja HPK-otteluissa oli paikoittain myös sellaista tunnelmaa mitä Espoossa yleensä on säästetty tärkeimpiä pelejä varten. Näin ollen väittäisinkin että Bluesissa ollaan menossa oikeaan suuntaan monissakin asioissa ja uskon että Chrisulle riittää rahkeet kehittää toimintaa jatkossakin.
Uskoisin että hyvinkin lyhyen ajan kuluttua asiat voivat olla paljon paremmalla mallilla, ei minulla tosin ole paljoakaan valittamista nykytilasta.

 

[Jet-Ace]

Viestin lähetti JHag
Sitten on toisen koulukunnan TPS, jolla on ollut suuria vaikeuksia houkutella yleisöä kotihalliinsa lähes jatkuvasta menestyksestä huolimatta! Hyvin outo asia. Joidenkin teorioiden mukaan kyseessä on se, että turkulaiset ovat oppineet tottumaan liian makeaan mannaan. Vaikea sanoa.

Minun näkemykseni tästä asiasta on hyvin yksinkertainen ja ei sinänsä liity millään tavalla pelityyliin. Turussa on yksinkertaisesti kyse siitä, että ns. suuren yleisön mielestä pelit ovat "alkaneet" siinä vaiheessa, kun pelataan välieriä.

Olet siis oikeassa siinä, että jatkuva menestys turruttaa ja luo sellaisen tilanteen, jossa monien mielestä pelit alkavat vasta välieristä. Erittäin hyvä pointti keskustelun jatkoksi.

Sen sijaan kiistän sen, että TPS:n pelityyli sinänsä karkoittaisi katsojia. Kaikki se taito, joka on joukkueessa oli viime vuosikymmenellä oli unohtumatonta ja en vaihtaisi mihinkään.

Jokereiden kotiotteluissa väsymisen SM-liigaan näkee myös selvästi. Mutta se ei mielestäni ole se, että liigan taso on heikentynyt, vaan "levysoittimen neula" on jäänyt samaan kohtaan ja siksi erityisesti jääkiekon viihdearvo yritysasiakkaiden silmissä on laskenut.

 

[Hartza]

Brandin rakentaminen on pitkäaikainen prosessi ja kestää useita vuosia. Espoossahan on jo kertaalleen otettu kantaa Brandiin, kun pikkuisesta K-Espoosta luovuttiin ja tilalle alettiin rakentamaan brandia Blues-merkille (tosin samalla otettiin käyttöön iskulause "Blues, parasta Espoossa!", joka meni hieman käteen, kun joukkue pelasi todella tahdottomasti kaikista tähtipelaajistaan huolimatta). Ehkäpä se oikea brandin rakentaminen pitäisi aloittaa tutkimalla minkälaisia ihmisiä Espoossa asuu ja minkälaisiin asioihin lätkään menevät asukit samaistuvat. Tänä vuonna on iskulause vaihdettu "Blues, edellä muita" ja samalla toitotetaan kausikortin hienouksia...aika perusmarkkinoinnilta vaikuttaa. Myöskään jatkuva markkinointiviestinnän muutos ei tue mitään pitkäjänteistä brandin rakentamista.

Paras tapa lisätä kannattajakuntaa lienee edelleen menestyä liigassa ja saada halliin lisää polvenkorkuisia faneja heiluttamaan Blues-lippua. Tämän lisäksi tietenkin kova puhelinmarkkinointikampanja espoolaisiin yrityksiin, mutta tällaisella systeemillä ei saada todellista kannattajakuntaa lisättyä, vaan sitä yritysten markkinointiosastojen pukukansaa, joka usein ei ymmärrä lätkästä mitään saatika osallistuisi itse tunnelman luomiseen. Näiltä ihmisiltä puuttuu lätkäfanin rikkaus; tunne.

Tietenkin pitäisi olla omia espoolaisia pelaajia ja taitavia ulkomaalaisia sopivassa suhteessa. Valmentajat ja pelaajat vaihtuvat nykyään niin usein, että vaikealta tuntuisi brandia rakentaa perustuen johonkin tietynlaiseen pysyvään pelisysteemiin. Toisin oli esimerkiksi 60-luvulla, jolloin eräs Brewer tartutti naapurijoukkueeseen ilmeen, josta lienee muodotunut jonkinlainen brandi. Mutta brandihan perustuu mielikuvaan ja viimeksi itse olen nähnyt todella kovaa pelaavan ja taklaavan naapurikaupungin joukkueen vuonna 1999.

Henkilökohtaisesti ottelut, joista Caloun on poissa ovat alkaneet tuntua melko yhdentekeviltä. Blues voitti TPS:n 4-0 ja oli ihan kiva ottelu, mutta itse nautin huomattavasti enemmän kun saa katsella Calounin taiturimaisia syöttöjä ja muita manuuvereja. Calounin kaltaiset tähtipelaajat tuovat yleisöä, kun keskimääräinen liigapelaaja nykyään osaa luistella kentän päästä päähän ja joko syöttää tai laukaista, jonka jälkeen osataan luistella vaihtoon.

Yhteenveto:

- Joka vuosi joukkueessa tulisi pelata taitavia ja tehokkaita ulkomaalaisia tyyliin Caloun
- Joka vuosi joukkueessa tulisi pelata omia espoolaisia kasvatteja (ei kuitenkaan mitään Tiilikaisia)
- Joka vuosi joukkueen tulisi asettaa tavoitteekseen mestaruus, mikään muu ei kelpaa
- Oheistapahtumat ovat ihan kivoja, mutta lätkä pääasia

 

[Juhaht]

Viitaten vielä aiempiin kirjoituksiin, en tarkoittanut, että brandi syntyisi itsestään ajan kanssa. Aikaa siihen kyllä vaaditaan, mutta kuten sanottua, siihen tarvitaan myös menestystä.

Ilmaisin itseäni ilmeisen huonosti tuossa aiemmin, joten yritän selittää Seniorin käyttämän H-D-esimerkin kautta. Puhuin Bluesin kohdalla jostain ajan myötä esille tulevasta "pointista", jonka ympärille voisi aikanaan muodostua tuo paljon puhuttu brandi. En tunne Harley-Davidsonin historiaa kovinkaan hyvin, mutta voisin kuvitella, että heillä on käynyt juuri tällä tavalla. On tehty prätkiä siinä missä muutkin, kunnes jossain yhteydessä, jonkun tietyn sattuman kautta H-D on alkanut assosioitumaan tiettyyn mielikuvaan motoristista. Samanlainen "sattuma", jos sitä sellaiseksi haluaa nimittää, oli Brewerin tulo Hifkiin. Ne eivät välttämättä olleet ennalta suunniteltuja juttuja, tyyliin "hankitaas joku todella ilkeä kanukki tänne", vaan oikeanlaisia sattumia oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Uskon jokaisella SM-liiga-seuralla tulevan historiansa aikana tällaisia hetkiä, jolloin osaajat ja tunarit erottuvat. Jos näihin tilanteisiin ei tartuta, ei uutta mahdollisuutta välttämättä saa vuosikymmeniin. Tätä tarkoitin osittain tuolla ajan kulumisella, en siis sitä että istutaan tyytyväisinä vuodesta toiseen mitään muuttamatta.

Hifkillä oli 90-luvulla eräs junioritähti, jolla oli taipumuksia eräänlaiseen ongelmakäytökseen. Vaikka todellisuudessa seuran tarkoitus oli varmasti vilpittömämpi ja pyyteettömämpi, oli hänen auttamisensa kuitenkin tietyllä tapaa hyvä esimerkki tällaisesta tilanteeseen tarttumisesta. Seura keräilee edelleen korkoja tapauksesta ja rahaa arvokkaampi mielikuva omistaan huolta pitävästä seurasta senkun vahvistui.

Tuo yhteen henkilöön profiloituminen on sinänsä kaksiteräinen miekka, että riskit ovat suuret, etenkin nykypäivänä jolloin pelaajat vaihtavat seuraa harva se vuosi, ja NHL:n houkutusvoima tuntuu vain kasvaneen. Entä siis jos/kun tällainen todellinen profiilipelaaja, vai pitäisikö sanoa brandipelaaja, vaihtaakin maisemaa? Kuinka pitkä aika vaaditaan, jotta uusi uljas imago ehtii tarttua seuraan/joukkueeseen? Carl Brewerin tapauksessa aikaa ei liiemmin tarvittu, mutta tilanne oli todella poikkeuksellinen - NHL-tähti pelaamassa Suomessa. Nykypäivänä saman tasoinen siirto olisi Peter Forsbergin suunnittelema paluu Ruotsin Elitserieniin kesken NHL-uransa. Mutta mistä tällainen pelaaja Espooseen saataisiin? Onko se edes mahdollista? Jere Lehtinen mainittiin, mutten usko edes Lehtisen olevan riittävän kova nimi pitkällä tähtäimellä.

Onnistuessaan tuo yhteen vahvaan persoonaan tukeutuminen on kyllä kieltämättä erittäin hyvä tapa vahvistaa imagoa, mutta riskit ovat suuret.


JHagin mainitsemat amerikkalaisuus ja hitech varmasti yhdistyvät mielikuvissa Espooseen, onhan tuota kuvaa vahvistettu aina supersuosittua Raid-tv-sarjaa myöten tuossa kokonaisten sukupolvien lapsenvahtina toimineessa ihmevekottimessa. Mutta ovatko nämä mielikuvat sitten riittävän positiivisia, että niitä kannattaisi käyttää? Ja millä tavalla ne yhdistyisivät luontevasti kiekkoiluun. Itse ruksaisin samantien yli amerikkalaisuuden, mutta tuo korkean teknologian esille tuonti voisi olla jonkunnäköinen mahdollisuus. Ehdottomasti ainakin katsastamisen arvoinen. Tuo jo mainittu kausikortti on ainutlaatuisuudessaan hieno juttu, mutta lisää tarvittaisiin.

NHL:stä löytyy hyvin samankaltaisissa olosuhteissa toimiva seura, joka on viime vuosien ajan ollut eräitä liigan parhaimmista joukkueista: New Jersey Devils. New Jersey on suhteessa aikalailla samanlaisessa tilanteessa kuin Espoo, suuren kaupungin kyljessä majaileva lähiötäytteinen kaupunkikummajainen. Olisikin mielenkiintoista tietää, minkälainen on New Jerseyn ylpeyden brandi, vai onko sitä. Täältä päin katsottuna kun näyttää, että heilläkin se brandays rajoittuu tuohon mestaruuksien ajoittaiseen voittamiseen.


Hirveän paljon tulee kysymyksiä mieleen ja mahdollisuuksia, mutta liian vähän vastauksia. Näin ainakin tässä vaiheessa. Ehkäpä Bluesin kannattaisi vaikkapa jossain Blues-Hifk-matsissa, jossa Espoossa asuvia jääkiekkofaneja on paikallaolijoista varmasti yli 80%, tehdä pienimuotoinen kysely näistä mielikuvista, toiveista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

 

[JHag]

Täh? Amerikkalaisuusko huono mielleyhtymä jääkiekossa? Tästä jyrkkä erimielisyys. Amerikasta vauhti, intensiteetti ja eräänlainen nuoruuden into ja oma junnutyö päälle? Ja tuomaiset pois jengistä. Oisko tässä jotain?

Caloun ei ole mielestäni Bluesin näköinen äijä, eikä tässä ole mitään "happamia" -ajatuksia. Tyyppi on HIFKin löytö, ihan niinkuin Bednarkin oli Jypin löytö. Bluesin pitäisi löytää oma Caloun. Kohnista ei siihen ole, Czerkawskin jääminen olisi ollut lottovoitto. Samoin Toporowskyn pitäminen. Tai voihan löytö tulla puolustuspäähänkin, kuten Zidlicky. Vykoukalilla oli taitoa, mutta ei sellaista kuumapäisyyttä ja arvaamattomuutta(persoonallisuutta) kuin Zidlickyllä, jotta yli seurarajojen tapahtuva ihastuminen olisi aineellistunut. Mutta kyllä maailmalla noita äijiä riittää, malttia.

 

[Juhaht]

Viestin lähetti JHag
Täh? Amerikkalaisuusko huono mielleyhtymä jääkiekossa? Tästä jyrkkä erimielisyys. Amerikasta vauhti, intensiteetti ja eräänlainen nuoruuden into ja oma junnutyö päälle? Ja tuomaiset pois jengistä. Oisko tässä jotain?

Ah, amerikkalaisuus kiekossa... Puhuit espoolaisesta identiteetistä, niin ajattelin luonnollisesti amerikkalaisuutta yleisesti. Eipä tuossa jenkkilän kiekossa varmasti juurikaan valittamista ole. Jos tuo liittyy vain kiekkoon, niin by all means, tänne kelpaa moinen tyyli.

Ja Tuomaista, meidän parasta pistemiestä, ollaan laittamassa pois... Jahas jahas. Eivaan, ei Veke kyllä tunnu vieläkään "omalta" kaverilta, vaikka vuoden on jo meillä pelannut. Varsin hyvältähän tuo ehdottamasi yhdistelmä ominaisuuksia kuulostaa, toivottavasti joku ottaa neuvosta vaarin ja toteuttaa sen.

 

[lucas]

Erinomainen keskustelunavaus JHag. Sääli vain, että Bluesin ilmeeseen ja brändiin liittyvän keskustelun avaajaksi tarvittiin naapurijoukkueen mies.. (hymiö)

En tiedä, onko seuraava käsitys omien mielikuvieni ja toiveitteni summa, mutta nähdäkseni Bluesia on C. Ruutun tultua mukaan viety selkeän määrätietoisesti nimenomaan pohjoisamerikkalaiseen suuntaan niin toiminnallisesti kuin pelillisestikin. Konseptiin kuuluu ulkomaalaisvahvistusten tähyäminen enemmän lännestä kuin idästä (Murphy, Stapleton, Sarno, Sarich, Gardiner ja mainitut training campit), pohjoisamerikkalaisen valmentajan Satorin mukanaan tuoma aktiivinen, vauhdikas ja taklaava asenne-pelitapa (ilmeni toistaiseksi parhaiten ja koko pelin ajan TPS-ottelussa) sekä edellä mainittuja tukevat suomalaiset pelaajatyypit kuten Ylönen, Hurme, Tuomainen, Kalto, Elomot, Sulku, Alanko ja Määttä. Vauhtia ja nikkariasennetta täydentävät taitopuolella Caloun sekä Kohn ja täksi kaudeksi mukaan on yritetty saada myös paikallisväriä junnujen sekä Tiilikaisen (huoh) muodossa.

En tiedä olenko yksin yllä esitetyn käsitykseni kanssa, mutta Chrisun aikana homma on muuttunut selvästi ammattimaisemmaksi ja pitkäjänteisemmäksi. Koko organisaatiosta on selvästi yritetty rakentaa NHL-tyyppistä, pienemmässä mittakaavassa tietysti. Luojan kiitos Seppo Helin ei ole enää päättämässä asioista, sen enempää kuin Salonojakaan.

Kuten edellä olevasta voi varmasti päätellä, niin Bluesin toiminta on siis mielestäni jo nyt kokenut huomattavan muodonmuutoksen entisestä koheltamisesta selkeästi
määrätietoisemmaksi ja suuntana näyttäisi olevan juuri tuo JHagin moderniksi pohjoisamerikkalaiseksi tavaksi ristimä tyyli. Minulle se sopii suorastaan mainiosti ja uskoisin JHagin tapaan tällaiselle suuntaukselle löytyvän tilaa ja kannattajia pääkaupunkiseudun kiekkoskenestä.

Katsonko täysin sinisten lasien läpi omaa toiveuntani, jos väitän Bluesin olevan jo selvästi vauhdissa edellä kuvatun kaltaisen nimenomaan modernin ja nimenomaan pohjoisamerikkalaisen brändin rakentamisessa?

 

[JHag]

lucas: Et eivan sinisten läpi. Kun vielä saatte tuohon mukaan omaa pelaajamatskua tuomaisten ja kaltojen (ei liity henkilökohtaista näihin hemmoihin) ja muiden liigasatellittien sijaan, niin väitän, että omaa kannattajakuntaa alkaa löytyä nykyistä enemmän. Tähän pakettiin liitän ehdottomasti miellyttävän, niin ikään NHL-tyylisen hallin ja oheispalvelut.

 

[Gags]

Takaisin juurille

Tän siitä saa kun ei seuraa muiden jengien osastoja, menee hyvät keskustelut hukkaan, onneksi kuitenkin vielä ehtii mukaan.

Minun kontribuutioni tähän keskusteluun on, että mielestäni Bluesin pitäisi palata juurilleen, aikoihin jolloin Kiekko-Espoo syntyi ja rakentaa imagoaan niistä lähtökohdista. Puhun tietysti vain ja ainostaan omasta näkövinkkelistäni, mutta kyllä minun silmissäni Blues on edelleen hyvää juniorityötä tekevien espoolaisten juniorikiekkoseurojen koalitio. Nämä vanhat seurat Jäähonka, EJK ja EPS tuottavat edelleen paljon junioripelaajia joita Bluesin pitäisi osata hyödyntää. Eikä ainoastaan pelaajina, vaan myös maksavina katsojina sekä nyt että tulevaisuudessa. Kyllä tosiasia lienee, että jos olet jossain joukkuessa junnuna pelannut, tulet heitä aikuisenakin kannattamaan, tämän lisäksi yleensä läheiset perheenjäsenetkin samaistuvat poikansa, naapurinpojan, sukulaispojan jne joukkueeseen. Siksi olisi tärkeää saada nämä espoolaisjunnut samaistumaan juuri Bluesiin ja yksi monen turhaan ylenkatsoma tapa olisi esimerkiksi jokaiseen kotiotteluun kutsua jokaisesta kasvattajaseurasta yksi joukkue vanhempien kera Bluesin matsiin. Näin Jokereissakin tehtiin 70-luvulla, jolloin silloisen Kanada-sarjan jengit eri ikäluokista vuorotellen pääsivät matseihin ja hyvin toimi.

Bluesin liigajoukkueen pelillisiin esityksiin tämä tuskin vaikuttaisi lähivuosien aikana, mutta näin saataisiin helposti rakennettua sitä kannattajapohjaa ja joukkueen imagoa johon olisi helppo identifioitua.

 

[Kiekoton]

Re: Takaisin juurille

Viestin lähetti Gags
Siksi olisi tärkeää saada nämä espoolaisjunnut samaistumaan juuri Bluesiin ja yksi monen turhaan ylenkatsoma tapa olisi esimerkiksi jokaiseen kotiotteluun kutsua jokaisesta kasvattajaseurasta yksi joukkue...

Tämä työ hakee selvästi Bluesissa linjaansa. Junnujen rankkukisaan joka kotimatsiin tulee about tusina 95-96 ikäluokasta vanhempineen. Bluesin edustusjoukkueen pelaajat ovat sitoutuneet neljä pelaajaa/kasvattajaseura käymään seuran tapahtumissa kauden aikana. Blues-tyyppiset pelipaidat ovat tulossa kasvattajaseuroille.
Tässä vain joitakin esimerkkejä työstä, joka varmaan kantaa hedelmää tulevaisuudessa.

 

[Teini-idoli]

Viestin lähetti Jet-Ace
Minun näkemykseni tästä asiasta on hyvin yksinkertainen ja ei sinänsä liity millään tavalla pelityyliin. Turussa on yksinkertaisesti kyse siitä, että ns. suuren yleisön mielestä pelit ovat "alkaneet" siinä vaiheessa, kun pelataan välieriä.

Olet siis oikeassa siinä, että jatkuva menestys turruttaa ja luo sellaisen tilanteen, jossa monien mielestä pelit alkavat vasta välieristä. Erittäin hyvä pointti keskustelun jatkoksi.

Samaa mieltä täälläkin turkulaisten "kyllästyneisyydestä" jääkiekkoon, mutta silti TPS on tainnut Turku-hallin aikana olla joka vuosi vähintään 2:ksi eniten yleisöä kotiotteluihinsa vetävä joukkue. En nyt jaksa itse tarkistaa, mutta onko IFK:lla yli 7000:n yleisökeskiarvo? Tampereella ei ainakaan koskaan(?) kumpikaan joukkue yli 7000:n keskiarvoon ole pystynyt. Toki siellä on 2 joukkuetta vakituisesti liigassa ja pienempi halli, mutta kaupunkina Turku on pienempi.

Turku-halli on hieman liian suuri TPS:lle ja se taitaa olla syynä arveluihin TPS:n huonoista yleisömääristä. Silti, hieman silmänlumetta koko juttu TPS:n pienistä yleisömääristä. Näillä ottelumäärillä halli ei täyttyisi missään liigapaikkakunnalla joka pelissä, vaikka ilmaiseksi sisään pääsisi. Buumi meni jo.

Ja miten tämä liittyi pk-seudun kolmanteen kiekkobrändiin? Niinpä...

 

[aika epeli]

Viestin lähetti JHag
Täh? Amerikkalaisuusko huono mielleyhtymä jääkiekossa? Tästä jyrkkä erimielisyys. Amerikasta vauhti, intensiteetti ja eräänlainen nuoruuden into ja oma junnutyö päälle? Ja tuomaiset pois jengistä. Oisko tässä jotain?

Voisi hyvinkin olla. Blues-brändi on very mielenkiintoinen projekti, näin naapurinkin silmin katsottuna. Asiaa/problematiikkaa voisi valaista esimerkillä ihan toiselta alueelta, nimittäin automaailmasta. Siellähän jako muutaman laatumerkin kohdalla on vesiselvä:

Volvo = turvallisuus
Mercedes-Benz = status
BMW = urheilullisuus

Näin siitä huolimatta, että MB on käytännössä vähintäänkin yhtä turvallinen kuin Volvo eikä Volvostakaan täysin puutu urheilullisuus. Mutta yritäpäs muuttaa näitä ennakkokäsityksiä tai mielikuvia, niin rahaa palaa ja tuloksista ei ole varmuutta.

Takaisin lätkäkuvioihin, samalla jaolla:

HIFK = ryminäkiekko, stadilaisuus
Jokerit = taitokiekko
Blues = ??

Eli sama kuvio kuin automaailmassa. Riittää kun omistaa sponsoreiden, fanien ja osa-aikakiinnostuneiden jääkiekon ystävien päässä YHDEN sanan. Enempää ei tarvita. Ja sen sanan ei tarvitse aina edes päteä kauden joukkueessa ja silti vetovoima säilyy. Tätä kutsutaan brändäämiseksi ja sillä on huikea, tavallaan täysin korvaamaton arvo.

Mikä on sitten blyysin markkinarako, ts. se mielikuva-alue, joka nyt pk-seudulta puuttuu ja jolla olisi sekä katu-uskottavuutta ja sitä kautta markkinoinnillista arvoa? Veikkaan, että JHagin hahmotelma kotimaisesta jenkki-/kanukkiseurasta iloisella ilmeellä ja korniutta hipovalla markkinamenolla voisi olla yksi tie.

Blues = Happy Hockey (??)