Mun mielestä on parasta vaan tyytyä niihin yleisesti hyväksyttyihin tuomioihin mitkä yhteiskunta on oikeudenmukaisiksi katsonut. Tunteisiin perustuvien lisärangaistusten määrääminen kun on aina kovin subjektiivista. Esimerkiksi
tämän Ikaalisten murhajutun yhteydessä joku jossain nettikommentissa heitti, että pitäisi tuomiota koventavana seikkana ajatella sitä
miltä uhrin omaisista tuntuu. Kun alunperinhän koko murha johtui siitä miltä tekijästä
tuntui. Jos tähän tunteisiin vetoamiseen lähdetään niin eikö sitten tekijää pitäisi ymmärtää yhtä lailla vai eivätkö tunteet ole sallittuja kaikille. Hyvinkään ampujakin toteutti tekonsa, kun
tuntui pahalta hävitä joku painimatsi. Itsekin tekisi ehkä mieli vähän "vainota" vanhaa ihastustani, kun
tuntuu, että hän valehteli minulle ja leikki tunteillani. Mutta vainoamista ollaankin kriminalisoimassa, toisin kuin valehtelua ja tunteilla leikkimistä. Eli eiköhän se ole paras vain antaa tuomiot teoista sen mukaan mitä laki määrää ja jättää tunteet sivuun. Muuten täytyisi alkaa pohtia sitä kenellä on oikeus tunteisiin.
Tässä kyseisessä tapauksessa olen aika lailla vladin linjoilla ja onhan tuo Touko oikeasti tosi yksinkertainen ja tyhmä, vaikka esittäisikin vielä tyhmempää, mutta eihän ketään täysijärkinen olisi tuollaista Naida be Roughia ottanut kämpillensä asumaan. Vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, joka ei oikein kykene itsenäiseen ajatteluun ja jonka pystyisi johdattelemaan minkälaiseen toimintaan tahansa eli yhtä hyvin hänestä olisi voinut tehdä mitä sympaattisimman ja hyväsydämisen ihmisen. Uhri tässä tapauksessa todellakin pääsi parempaan paikkaan, 10-15 vuoden sisällä olisi noilla taustoilla ollut hyvä mahdollisuus ajautua tekemään jotain, jonka jälkeen netin keskustelupalstoilla olisi vaadittu julkista kidutustuomiota ymv.
Sitten taas noin yleisemmin ottaen minusta pitäisi ehkä hieman tarkemmin pohtia sitä keille oikein voidaan antaa vastuuksi lapsen kasvattaminen. Ehkä pitäisi jonkinlainen testi läpäistä ennen kuin voitaisiin myöntää oikeus vanhemmuuteen vai onko oikeus vanhemmuuteen muka joku kaikille kuuluva ihmisoikeus? Esimerkiksi edes jonkunlaisen älykkyystason saavuttamista voitaisiin pitää yhtenä kriteerinä vanhemmuusvelvoitteelle. Näin kun toimittaisiin ei kukaan Toukon kaltainen saisi lasta vastuulleen. Persoonallisuustesteillä sitten karsittaisiin Naida be Roughin kaltaiset henkilöt. Hyväuskoiset hölmöt á la Touko voisivat toki toimia jonkinlaisina kivoina "naapurinsetinä", mutta sitä voisi mielestäni hieman tarkemmin rajata kenelle voitaisiin antaa vastuu lapsista. Tämähän on ajankohtainen aihe myös sukupuolineutraalien avioliittojen ymv takia. Eli mielestäni pitäisi ylipäätään ajatella ennemminkin niin päin, että lapsella on oikeus täysipäisiin vanhempiin eikä niin päin, että kaikilla aikuisilla pitää olla oikeus vanhemmuuteen.