Kerrataan nyt vielä, että ymmärrät. Pelin pitäisi kehittyä. Joidenkin fantasiarostereita kasaavien fanien mielestä riittäisi, kun olisi vain riittävän hyvä ykkössentteri. Tämä on klassista managerointia, jossa yksilöiden summa on joukkueen taso. Yksi ykkössentteri tai sen puuttuminen ei kuitenkaan vie peliä merkittävästi kehittyneemmäksi, vaikka yksittäisin ottelun tulos saattaa muuttua yhden supertähden ansiosta.
Tuo viimeinen lause nyt on huikeudessaan juuri sitä itseään. Nykyinen Potulny jättää ehkä ratkaisematta pari peliä kaudessa, jotka supertähti-Potulny ratkaisisi. Hienon omaperäisellä logiikalla saat sen näyttämään siltä, että Potulny oikein siis avustaa vastustajaa voittamaan. Ja sitten minä ammun itseäni jalkaan ja sinä esität perusteltua kritiikkiä? Heh.[
Pelin kehittyminen on myös monesta asiasta kiinni, kuten niistä pelaajista. Vaikka Matikaisen joukkueet menestyvät nimenomaan joukkueina, niin pysyn kannassani sen suhteen, että ykkössentteri on joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja. Pelicansiltahan ei edes puutu sitä ykkössentteriä, sillä se avaisi jollekin muulle paikan ykkössentterin roolissa, vaan Potulny "täyttää"/vie illasta toiseen tuon paikan.
Tuossa aiemmin todettiin Pelicansin materiaalin riittävän pleijareihin ja nyt ihan mielenkiinnosta tuli vähän tsekattua tuota edellisen pelin kokoonpanoa:
Dane Byers - Ryan Potulny - Sebastian Repo
Antti Erkinjuntti - Teddy Da Costa - Kimi Koivisto
Henri Heino - Miska Siikonen - Miika Roine
Janne Ritamäki - Hannes Björninen - Marko Pöyhönen
Tuossa hyökkäyksessä ykköskentässä on kaksi enemmän tai vähemmän flopannutta ulkkaria ja yksi todella positiivinen yllättäjä, joka nyt toivottavasti ei ole pidempään pois, sillä muuten tuolta ykköseltä ei saada edes sitä vähää mitä nyt on saatu. Kakkosessa on varsin hyvin pelannut Tapparan ylijäämäsentteri ja nyt odotuksiin vastannut Erkinjuntti. Kolmas lenkki kakkosketjussa onkin sitten sellainen kaveri, joka ei kauden alussa edes kuulunut suunnitelmiin. Kolmoskentästä Roineelta odotettiin jotain pientä ja Siikoselta ei sitäkään. Nelonen näyttää siltä, miltä sen pitikin. Jaatisesta sentään päästiin jo eroon.
Stefan Lassen - Juha Leimu
Joonas Hurri - Roni Rukajärvi
Ben Blood - Juha-Pekka Pietilä
Jan Latvala
Latvala on romahtanut täysin, Blood hölmöillyt enemmän, kuin hyödyttänyt ja tuo kakkospari ei nyt ihan odotusarvoinen kauden alussa ollut.
Maalissa: Niko Hovinen (Janne Juvonen)
Tässä mennään melkeinpä käänteisessä järjestyksessä, sillä peluutuksen pitäisi mennä tässä kohtaa järjestyksessä Rajaniemi-Juvonen-Hovinen.
Tuskin kukaan olisi kauden alkaessa voinut kuvitella kokoonpanoa tässä kohtaa tuollaiseksi, vaikka toki siihen vaikuttavat myös loukkaantumiset. Se on kuitenkin todettava, että kauden alussa joukkue näytti paperilla paremmalta, kuin millaiseksi se on osoittautunut. Siitä voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä, onko tuo pelaajisto pleijari-tasoa, kun huomioi sen, ettei ykköskentän ulkkareilta saada tarvittavaa panosta, ykkös-kakkospariin kaavailtu Latvala ei enää pärjää lainkaan Liigan vaatimustasolla ja monen papereissa kauden kynnyksellä jopa suurimman maalipotentiaalin omannut Jaatinen floppasi täysin ja dumpattiin muualle. Lisäksi joukkue on heikentynyt huomattavasti, kun on menty ilman Heinoa ja Sopasta.
Onneksi nuo kaksi pelimiestä ovat nyt palanneet kaukaloon ja tilanne näyttää sen puolesta valoisammalta, mutta kokonaisuutena tätä joukkuetta tässä 22 pelin aikana paperilla tarkasteltaessa, täytyy kyllä todeta tulostenkin olleen melkeinpä jopa yläkanttiin. Olkoon Matikaisen joukkue se joukkue miten isolla J:llä tahansa, niin ei se pelkkä joukkue kykene paikkaamaan liian monen pelaajan tason riittämättömyyttä, varsinkin jos noille on kaavailtu vielä suurempaakin roolia, kuten näille mainituille Latvalalle, Jaatiselle, Potulnylle ja Byersille.