Olen alkanut tällä kaudella fanittamaan vihreäviolettia täysillä. Allekirjoittaneella eka paikan päällä nähty matsi oli 13.12.1998 pelattu Jokerit-Ilves, mikä päättyi meikäläisten 3-1-voittoon, joten samanlaista henkilökohtaista nostalgiatunnetta ei dynastiavuosien peliasuun ole ollut, vaikka toki Jokereiden historiaan suhteellisen paljon perehtyneenä ysäri on tultu elettyä kerta toisensa jälkeen jälkikäteen.
Punakeltaiset Stadin ykköset. Maailman hienoin urheilulogo on saanut koristaa koko Tikkurilan värikarttaa ja vaikka olen edelleen sillä kannalla, että Jokereiden ensisijainen kotipeliasun väri tulisikin olla sininen paita, punaiset housut, siniset sukat (Ei missään nimessä kokosininen, vaan nimenomaan punaiset housut.), olen vihreävioletin fani yhtä lailla. Siis voiko mikään olla ysärinpää? Huikean röyhkeän räikeä kokonaisuus ja täysin poikkeuksellinen koko jääkiekossa.
Näin muutenkin tulee nostalgisoitua omaa varhaislapsuutta, Martti Ahtisaaren presidenttikautta, Nokia-huumaa, muumibuumia, EU-Suomen ensiaskeleita, yleistä optimismia, Mika Häkkisen maailmanmestaruuksia jne. tuohon samaan epookkiin kuuluu Jokereiden ysärin menestys yhtä lailla.