Innostuin Ilves.comissa pohtimaan Pelicansia ja päädyin puolustelemaan näkemystäni, miksi Dwaipea kannattaisi minun mielestäni peluuttaa Lahdessa sentterinä:
Minä uskon, että Dwight Helminen tulee pelaamaan Lahdessa laadukasta kahden suunnan sentteripeliä. Tehot ovat AHL:ssä pudonneet, mutta miehessä on osaamista myös hyökkäyssuuntaan, kuten Jypissäkin nähtiin.
Kolmikon Loppi, Helminen ja Paakkolanvaara lisäksi Pelsuilta löytyy erittäin potentiaalinen Henri Heino sentteriksi, joten kentällisten ytimeen löytyy neljä laatupelaajaa.
Kun myös Jyri Marttinen on todella kovan profiilin pakkihankinta, niin Pelsujen kokoonpanohan vahvistui tänään todella merkittävästi.
Yhden laiturin vaatii vielä varmasti ja Aaltosen lähdön myötä siihen riittänee myös resursseja. Senkin jälkeen kapean laiturikaluston ja maalivahtien osalta jäädään odottamaan vielä vahvistusta tai kauden aikana tapahtuvaa täydennystä:
XXX-Loppi-Dickenson
Rinkinen-Helminen-Tavi/Blomqvist/Sopanen
Tyrväinen-Paakkolanvaara-Sihvonen
Pöyhönen-Heino-Tavi/Blomqvist/Sopanen
Latvala-Blomqvist
Marttinen-Jalvanti
Forström-Uotila
reservi: Tuhkanen, Hurri ja HeKi (tosin vielä ei HeKin kokoonpanossa ole pakkeja, joissa näkyisi potentiaalia hoitaa edes tuurauskeikkoja liigassa)
---------------------
Pelicansin tiedotteessa Dwightiin viitataan sentterinä, ja Pasi Nurminen kertoo, että Dwaipe tulee vahvistamaan entisestään jo ennalta vahvaa sentterikalustoa (
http://www.pelicans.fi/uutinen/1251/Pelicans-teki-merkittäviä-pelaajasopimuksia).
Tarvittaessa monipuolinen Helminen tulee ja pystyy helposti pelaamaan myös laiturina ja etenkin erikoistilanteissa Pelicansin kannattaakin kuormittaa huippusenttereitään, mutta varmasti yhtä lailla Toivolaa kuin Nurmistakin kutkuttaa ajatus neljästä ketjusta, joista löytyy vahva keskushyökkääjä. Keskushyökkääjä on kuitenkin ketjun pelin kannalta tärkein lenkki, ja jos sentterit ovat kauttaaltaan noin vahvoja, niin se antaa erinomaiset mahdollisuudet tasaiseen neljän kentän peluuttamiseen 5 vs. 5 -pelissä. Pätevä sentteri pystyy kompensoimaan paljon keskinkertaisten laitureiden taitovajetta, mutta toisin päin yhtälö ei päde.
Nykyliigassa on harvinaista, että joukkueesta löytyy neljä vahvaa keskushyökkääjää. Jukka Rautakorven laajan materiaalin joukkueissa ja aivan liigan kärkiseuroissa näitä näkyi joitain vuosia sitten, mutta yhä harvinaisemmaksi käyvät (Lukko!). Pelicansin sentteritilanne antaakin joukkueelle melkoisen valttikortin moniin kilpailijoihin nähden, sillä sen keskusmiehet kestävät vertailun aivan liigan rahaseuroja myöden.
Yksilötasolla monipuolisen Dwight Helmisen ominaisuudet sopivat ja joiltain osin jopa ohjaavat miestä laituriksi (nopeus, hyvä laukaus ja suoraviivaisuus) ja kieltämättä miehellä on varsin keskinkertainen "sentterin silmä" pelin rytmittämiseen isossa kaukalossa, mutta puutteistaan huolimatta parhaalla hyötysuhteella miehestä saa osaamisen irti istuttamalla hänet kahden suunnan sentterin rooliin. Kategorisesti hän on puolustava keskushyökkääjä, jolla on vahvan luistelu- ja lajitekniikan kautta annettavaa myös hyökkäyspelaamiseen yksi vastaan yksi tilanteissa ja maalintekopelaamiseen hyvän laukauksen ansiosta. Pelaajaprofiililtaan hän muistuttaa mielestäni paljon Jarkko Kauvosaarta, joka hänkin tietyistä sentteripelin puutteistaan huolimatta on selkeästi parhaimmillaan keskikaistalla, kuten Ilveksessäkin tehdyissä laiturikokeiluissa saatiin huomata.
Ensi kauden Pelsuissa tulee olemaan, kuten taannoin Jypissäkin, heikompi laiturikalusto senttereihin verraten ja siten kokonaisuus ajaa jälleen Dwaipea laiturin suuntaan, mutta minä näen, että Pelsujen kokonaisuuden kannalta olisi parasta tarjota nuorille laitureille kasvun paikkoja laatusenttereiden rinnalla ja kuormittaa hyökkäyskalustoa tasaviisikoin pelatessa mahdollisimman tasaisesti. Se olisi ehkä jonkinlainen riski ja vaatisi nuorilta kasvua, mutta Pelicansin joukkue on sellainen, että ilman kauden aikana tapahtuvaa kehitystä ja varman päälle pelaamalla ei ainakaan saavuteta menestystä. Mielenkiintoista seurata miten Toivola toimii. Paljon tietysti määrittelee mahdolliset laiturihankinnat ja vielä enemmän Dickensonin, Rinkisen, Tyrväisen sekä nuorien (Blomqvist, Tavi, Sopanen, Rohtla) läpimurrot tai vastaavasti floppaamiset.