SaiPan kannattaja sai tänään olla Kultakutri, joka pääsi vihdoin nauttimaan Hämäläisen hyvästä, tasapainoisesta jääkiekosta; tätä ennen kun oli ensin kokeiltu muutama vuosi äärimmäistä pystyyn hakkaamista ja sitten reilun kauden verran täysin päinvastaista, eli äärimmäistä kiekkokontrollia.
SaiPan melko liukasjalkainen joukkue sai vihdoin pelata vahvuuksillaan, ja jopa Kärppien tasoista joukkuetta vastaan hyökkääminen näytti luontevalta ja uhkaa syntyi ihan kohtalainen määrä vastustajan maalia kohti. Tässä minusta tärkein tekijä on se nopeus, millä tilanteet syntyvät. Virran laskeskelemat maalipaikat olivat usein kävelyvauhdista tulleita äärimmäisen ennalta-arvattavia vippauksia ihan ok sektorilta, mutta todellista vaaraa näistä ei useinkaan syntynyt. Nyt SaiPa uskalsi myös luottaa siihen, ettei joukkueen tarvitse hallita kiekon liikerataa koko 60 minuuttia pelistä, vaan nopeilla ratkaisuilla ja hyvällä liikkeellä saatiin luotua varsin hyvin uhkaa Kärppien maalia kohti, kun vastustaja ei ehdi ryhmittyä puolustukseen täydellisesti. Omissa kiekottelu ei ollut kiellettyä, mutta siihen ei menty oletuksena, niin kuin aiemmin.
Oli kyllä raikkaan näköistä!