Kuukausien tauon jälkeen oli mukava kävellä Äijänsuolle. Taisi jopa pieni odotus päivällä herätä matsia kohtaan. Ei lainkaan huonompi juttu. Katsomossa kun tutuille jalansijoille löysi, kesänlapsikin muisti syksyssä ja talvessa olevan edes jotain hyvää. Vaikkei peliesitys mitään valmista vielä ollut, saattoi hyvillä mielin poistua. Näkihän taas lätkää.
- ensimmäisissä vaihdoissa katselin, että mikä lapsenkasvoinen pingispelaaja suorilta jaloilta koittaa peliä avata. Kun sitten selkäpuolen näin, niin Stenqvisthän se oli. Ensivaikutelma ei ollut positiivinen, mutta jestas sentään millaisia avauksia pelin aikana lähti! Hyökkääjät eivät oikein olleet vielä samalla sivulla niiden kanssa. Näki kentän vähän eri tavalla kuin muut. Puolustuspäässä tulee kyllä haasteita.
- Tare oli taas Tare. Omiin tulleessa maalissa suunnitteli taas hakevansa maailman isointa pommia ja kun huomasi sen olevan väärä ratkaisu, oltiinkin jo myöhässä. Kun nuo egoilut saisi pois. Ei taida saada, kuuluu pakettiin.
- Westerholmit olivat pihapeleissä. Laukaiseminen oli kielletty.
- Almari pelaa tyylikkäästi omissa. Nöyrästi ja tehokkaasti. Olisipa Tarella Almarin ego.
- Jättiläiset ansaitsivat kunnioitukseni räväkällä taklauspelillä. Tokkopa sitä vailla olivat, mutta saivat kuitenkin. Tuli vähän ysäri mieleen. Niin ja olihan vierasfanitkin hyvin pelissä mukana.
- imagojonot ennen matsin alkua on hassut. Miten mahdettiin viisi vuotta sitten vaan suoraan kävellä turvatarkastukseen ilman viiden minuutin jonottamista? Vai tulenko nykyään liian myöhään matsiin? Saisiko tuota sumppua jotenkin nopeammin purettua?