Myönnän suoraan, että mun jääkiekkoymmärrys on sillä tasolla, että kovin terävää analyysiä en yritä edes lähteä tekemään. Alla kuitenkin niin uskomattoman hieno ja tunteikas kiekkoilta Espoossa, että kirjoitan muutaman sanan kuitenkin omista havainnoista.
Jokereiden puolustus ei juuri vakuuttanut. Maalille tultiin liian helposti ja pakkiparien yhteispelissä mun silmään petrattavaa tosi paljon. Toki kauden eka peli nopeasti kasatulla joukkueella, kyllä se siitä lähtee. Samaan alkukauden kankeuden ja ehkä ylilatauksen piikkiin stikkaan Espoon toiseen maaliin johtaneen huolimattoman koko nelikon vaihdon, toki siitä myös pisteet vastustajan veskarille, joka oli meidän penkkiä paremmin bändillä siitä, mitä kentällä tapahtuu.
Hyökkäys, hieman yllättäen, oli jopa terävämpää ja vaarallisempaa kuin hallitsevan mestarin vastaava. Hermostuneisuus näkyi ja jos muutamat syötöt melko vapaassa tilassa käytännössä parhaalla maalintekosektorilla olisi tarttuneet paremmin lapaan, niin peli olisi ehkä saatu ratkottua jo varsinaisella. Jokereiden korkealta paineistavaa, kovaan luisteluun pohjaavaa aktiivista peliä oli siisti katsoa. Tuntui, että joka kundi oli sydämellä mukana ja se nyt on tässä kohtaa jo enemmän kuin sata jänistä. Mietin jopa jossain kohtaa, että tää jengi näyttää taas mun Jokereilta, katsomossa on aivan uskomaton meininki, mua ei ees haittaa, jos Espoo tän vie, tuloksella ei tänään niin väliä. En silti jeesustele, aika korkeelle hyppäsin kun voittomaali jatkoajalla kilahti ;)
