Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Erinomaista pohdintaa. Itse olen varovaisempi vielä kahden pelin perusteella, koska menee vielä sinne 10-15 peliin ennen kuin joukkueiden lopulliset voimasuhteet selviävät, jolloin monella joukkueella peli tiivistyy ja selkiytyy.
Mutta hyvä, että ainakin itseluottamus on nyt heti saavuttanut hyvän tason ja nyt jos koskaan pitää niitä pinnoja kaapia, kun mono on syönnillä kunnes se pakollinen vaikeampi vaihe jo ennen joulua tulee. Silloin olisi tärkeää saada riittävä puskuri pisteitä ja ilman isompia loukkaantumisia.
Muutamien pelaajien henkilökohtainen itseluottamus nyt kantaa meitä, vaikka tasoitusta erikoistilanteissa annetaankin. Edelleen pidän maalivahtipeliä hieman kysymysmerkkinä, kun tahti kiihtyy, mutta jos Anttila yltää eiliseen varmuuteen, niin ei me tarvita yhtä betonimaista Karejevia tai Lehtistä, vaan kaksi maltillisen varmaa perusveskaria riittää. Kun viime vuonna Anthony Rech näytti 10 ensimmäiseen peliin Mike Modanolta, mutta sen jälkeen ei osunut enää laiturilta avomereenkään, niin olen tietyllä tavalla sopivan varautunut tuleviin viikkoihin enkä ala liikaa keulimaan tiettyjen pelaajien kohdalla. Kuten sanottua, aika näyttää.
Toiveissa myös, että kauden edetessä Väisäsen kaltaiset kuormurit alakentistä nousevat myös pisteille. Jos mestaruuden haluaa napata, niin koko joukkueen pitää pystyä osallistumaan dynaamisesti tehokkuuteen molemmissa päädyissä kenttää. Kaskisen aikana oltiin yhden veteraanikentän varassa, jolla pärjättiinkin runkosarja hurmiossa, mutta pudotuspeleissä loppui bensa ja vastustaja maalitti tämän taktiikan lopulta vaivatta.
Nyt ennusmerkit on lupaavat taktisesti. Tiettyjä uhkakuviakin on, mutta taivas on edelleen enemmän kirkas kuin tumma. Alakasti pitää kaatua rutiinisti. Keskikastilta enemmän voittoja kuin häviötä ja kärkikolmikosta voitto silloin tällöin tai edes piste on kerma kakun päälle.