Yhtä asiaa en oo oikein tahtonut ymmärtää tässä viimeisen kahden vuoden aikana. Pelaajat vaihtuu, päävalmentaja vaihtuu, mutta hyökkäyskuviot on samaa tasoa vuodesta toiseen. Viime aikoina, SaiPa-peliä lukuunottamatta kuvio on tämä: Hyökkääjä joko tuo kiekon alueelle ja pysähtyy laitaan, pyörähtää pari kertaa ja syöttää maalin taakse tai pakille. Tästä sitten syötetään joko takaisin, tai siirretään painopiste toiselle puolelle. Tämä toistuu muutaman kerran ja joko menetetään kiekko kulmakamppailussa, tai syötetään kaverisyöttö paineessa, jonka jälkeen puolustetaan. Toinen vaihtoehto on heittää kiekko päätyyn ja sitten edeltävä ralli jatkuu. Ne joukkueet, jotka paineistavat lujaa estävät meiltä kaiken pelin teon. Vastaavasti ne joukkueet, jotka suojaavat viisikkona maalia, estävät meiltä laadukkaat laukaisupaikat.
Miten lähes jokaisen joukkueen puolustus näyttää aina kivenkovalta meidän hyökkääjiä vastaan? Minulla ei ole minkäänlaisia ratkaisuja tähän ongelmaan, mutta pohdin, että kenen pelikirjasta tämä tulee, mikä siinä mättää ja miksei se toimi. Ymmärrän toki sen, että kiekonhallintaan tällä pyritään, mutta maaleja se on tuottanut vähänlaisesti viime aikoina. Tämä koskee myös Ahokkaan TPS:ää.