On tullut seisottua Tolvasen kaudella, on seisottu Vuoren kaudella melkein kaikki pelit katsomossa. Ehkä ne vuodet karaisivat sen verran, että malttoi pelin katsoa loppuun asti. Psykologisista jutuista puhuvat viisaammat urheilun yhteydessä. Sitä se oli ensimmäinen 30 minuuttia. Tasan jokainen suti, kompuroi ja rähmelsi kentällä. Sitten Kessun maali ja vanhat taidot olivatkin tallella. Kolmannessa erässä Jukurit sitten jäätyi täysin johtoonsa ja Lukolla olisi ollut paikka haistaa verta, mutta piippuun jäi. Alkuun vitutti paljon, lopussa hieman vähemmän. Löytyi sen verran palleja pelaajilta, ettei ihan taistelutta hommaa taputeltu.
Pelaajien kanssa vähän nollasummapeliä. Kestner on alkanut syttymään ja vastapalloon Hakulinen taantumaan. Tekisi mieli ripustaa pelaajia enemmänkin, mutta ei taida olla viisasta näin heti pelin jälkeen. Sen vaan sanon, että ottelun läpiajot kun summaa molempiin päihin, löytää osasyyn tappiolle. Ja se pääsyy on pipolätkätason oman sota-alueen puolustaminen.
Ehkä olen liian optimistinen, mutta näen tällä tappiolla hopeareunuksen. Loppuun saatiin pirteä ykkönen. Voi olla kovakin tuossa koostumuksessa, jos vaan saa jatkaa. Hakulinenkin tulee vielä ja eiköhän hänellekin ole kirjoitettu keväälle onnistumisia tähän tarinaan. Ja ylivoimakoostumuksetkin saatiin rukattua uusiksi. Niin ja on ainakin videota näyttää, miten ei puolusteta. Pomppikoon sitten miten tahansa.