Olipa masentava peli. Kärpät määritti alusta loppuun asti, miten peliä pelataan. Aloite ei montaa hetkeä ollut Lukolla. Pelkkää selviytymistä oli kaksi ensimmäistä erää. Keskialueen yli ei päästy ajoituksilla, joten ainoa keino oli päätykiekkojen kautta voitetut kaksinkamppailut. Kolmannessa erässä taas Kärpät johtoon mentyään pelasi puolustuksen kautta ja sitä kautta Lukko sai enemmän kiekkoa, vaan ei maalipaikkoja. Ei ollut järkevää saati toisteista hyökkäyspeliä, lähinnä yksittäisiä iskuja Kärppien virheistä. Ratkaisumaali oli sitten koko pelin kuva.
Viikko sitten silmään pisti lättysyöttöjen tuhottoman suuri määrä. Tänään niitä juurikaan tullut, mutta jaksoiko kukaan laskea jalkoihin, eteen, taakse tai ylipäätään kaikkialle muualle paitsi vauhdista lapaan tulleiden syöttöjen määrän? Sen ymmärrän, että trappia vastaan niitä tulee keskialueella. Mutta ei se trap enää hyökkäysalueella vaikuta. Ja tuhottoman monta kertaa luovutettiin vain kiekko, jotta päästiin vaihtoon. Sitten taas puolustettiin pitkä tovi. No tuo oli sitä Kärppien hyvyyttä ja pelin määrittämistä.
Tässä sen enempää viitsi yksilöitä suolata, kun kaikki oli tasaisen huonoja. Mutta siltikin. Sompin kenttä ne molemmat maalit omiin otti. Sainpa sanottua ja purettua turhautumiseni. Ylivoima oli kenttäpelaajilta mun silmään ainoa hyvä osa-alue tänään. Zagi antoi mahdollisuuden pelata pisteistä ja oli oma hyvä itsensä.
Marraskuu on paska kuukausi, työpäivät venyy ja Lukko häviää huonolla pelillä. Pian on joulukuu, kiire helpottaa duunissa ja Lukkokin alkaa taas voittamaan. Siltikin. Ylitalo, Ylitalo, hei, hei, hei. Vittu.