Mieli oli niin täynnä pyhää odotusta täydelle Äijänsuolle astellessa, että vähän haljakka fiilis jäi pelistä. Olisiko sitten tuo kolmannen erän alku, mikä jätti vähän toivomisen varaa? Tuntui, että koko halli nukkui vähän siinä, pelaajat ja katsojat.
Ensimmäinen ja toinen erä oli ihan tuttua ja laadukasta Lukkoa. Pitkiä hyökkäyksiä ja ihan hyviä rakenteita avaamisessa. Ei ollut enää pelkkää hybridipitkää. Reunasen ja Hakulisen huutelu kuului katsomoon asti. Luulisi Änäri-Tarenkin kuulleen tuon ja toivottavasti ottaa opikseen. Mun mielestä vaan hyvä, että on vaatimustasoa pelaajiston keskuudessa, vaikka hyvin meneekin. Sieltä se kumpuaa arjen tekemiseen.
Komea oli Heimosalmen pommi, mutta olipa Kessun tällikin. Sitä oikein vanhakin intoutu huutamaan suu vaahdossa Kestneriä. Kaksi pinnaa oli ihan jeppis, tiistaina sitten täydet kolme. Loppuun lainaan vielä tuntematonta porilaista, joka halusi tulla mukaan keskusteluun jutellessani ennen matsin alkua tutulle Ässä-fanille: "Painu ny raumalainen vittuun." Ei kai siinä, saunan kautta sitä kohti.