Ässien jännittämisen ja näyttämisen tarpeen kotiyleisön edessä haistoi jo ensimmäisestä vaihdosta. Lukko käytti tuon sauman tylysti hyväkseen. Kliininen ensimmäinen erä tappoi matsin. Ei se lähellä ollut, mutta ensimmäinen maali porilaisille ja se hiipivän hetken kolmannessa erässä näkynyt hulluus olisi tiennyt Lukolle tiukkaa iltapuhdetta. Vaan turha on näitä miettiä. Parissa ekassa hieman tuuripomppua mukana, mutta kolmas ja neljäs olivat sitten sitä tuttua ja turvallista Lukkoa. Viidennessä maalissa sitten porilainen hulluus iski yli ja Nyman käytti kylmästi tilanteen hyväkseen. Oikeastaan ihan kiva, että oman joukkueen peli perustuu pelisysteemiin, eikä pelkkään tsemppaamiseen (hulluuteen). Toki salaa jälkimmäisestäkin tykkään silloin, kun se toimii, mutta harvemmin se pitkässä juoksussa kantaa. Kuudennessa maalissa sitten oli niin luovuttanut Laakso puolustamassa. Miten noin löysästi voi puolustaa?
Jännä homma, miten menestys luo varmuutta. Edes Ässien kolmannen erän pienessä hurmiovaiheessa ei jaksanut huolestua lopputuloksesta. Aiemmin olisi jännittänyt. Huomenna on kuitenkin peli uusi. Ässille ei ole painetta näyttää ja saattaa olla vaikeakin vääntö edessä. Se on huomisen juttuja se ja silloin pääsee itsekin katsomoon. Kauniimpi puolisko ei varsinaisesti kinunut mukaan, mutta lipun hänellekin ostin. Laatuajasta puhuvat. Tai siihen ainakin vetoan, jos sanotaan, ettei ole mihinkään viety.