Punaviivaprässi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Silloin kun Markku Hurme dominoi, oltiin tehty 203 maalia runkosarjassa.
Mut paljonko ne vastustajan maalivahdit torjuikaan? Kai varmasti enemmän kuin meidän maalivahdit?
Onhan tuo 0 maalia 7 pelissä helmi-maaliskuussa jäätävä suoritus.
Ainakin yhteen maaliin siis uskotaan!
Juuh jossakin muissa joukkueissa pelaa maalivahdit nollaa sama intensiteetillä, kuin meillä hyökkäys. Erinomainen saavutus sekin.Katselin tossa että helmi ja maaliskuun aikana 7 kertaa ollaan tehty NOLLA maalia peleissä! Tolla hyäkkäysarsenaalilla tämäkin on saavutus. Pakostikin katse kohdistuu penkin päähän. Millään muulla tätä ei voi selittää.
Valitettavasti tämän seuran kannattajana muistan muutakin kuin mestaruuksia. Nyt viimeiset vuodet odottanut poffien kynnyksellä ”varmaa onnistumista”. Ja sitten aina tapahtuu jotain. Hyväksyttävimmillään se on tuomarivirhe ( a la liian monta ukkoa jäällä. Joskin oltaisiin varmaan hävitty muutenkin, koska silloinkin oltiin kipsissä), Vokoun, Lundellin päätyseikkailu jne jne. Mut nyt se on sitten tämä 4 EHT ketjua tekee kiikariennätykset.Onkohan toi 0 maalia 7 pelissä tuolla ajanjaksolla jo jonkin sortin ennätys?
Joka ikinen kausi sitä ajattelee, että tällä kertaa sitä paskaa ei enää tule. Ei voi tulla. Noilla pelaajilla. Kunnes alkaa taas kollektiivinen perseily ja alisuorittaminen. Keskustelupalstoilla fanit käy läpi samat tarinat, jutut ja keskustelut kiertävät kehää, vuodesta toiseen.
Ja aina kun luulee nähneensä sen kaikista paskimman IFK:n suhteessa rosteriin, ja/tai aika on kullannut muistoja, niin löytää itsensä ihmettelemästä sitä samaa asiaa, että MITEN HELVETISSÄ TÄMÄ ON EDES MAHDOLLISTA???
En yhtään keksi mitä pitäisi tapahtua, että voitettaisiin neljä peliä Tepsiä vastaan. Sunnuntain peli oli niin surkeaa tekemistä alusta loppuun, että ei tekisi kenellekään oikeutta alkaa sieltä arvottamaan jotain yksittäisiä pelaajia tai edes ketjuvalintoja. Ainut toivo tuntuisi olevan siinä, että ei se Tepsikään hääppösesti pelannut. Ei se silti ole toivo eikä mikään, kun oma jengi on kentällä kuin ne kuuluisat täit tervassa.
Voiko toi jengi enää yltää sille pirteän karvaushokin edellyttämälle tasolle mitä pelattiin hetken aikaa silloin joskus muutama kuukausi sitten. Se vaatii jokaiselta jätkältä superterävät jalat. Mikään joukkue ei jaksa sitä 60 minuuttia, mutta jos yli puolet pelistä siihen pystyttäisiin, niin sillä vois irrota tarvittavat maalit.
Mikään ei vaan viittaa siihen, että mitään sellaista koko joukkueena pelaamista enää nähtäisiin. Tasakentällisin kun joudutaan lähtemään omalta alueelta, HIFKin hyökkäykset ovat erittäin mielikuvituksettomia ja täysin jonkun yksilösuoritusten varassa. Ihan kun ei olisi pelattu koskaan aikaisemmin yhdessä.
Ja jälleen kerran sanon sen:
mestaruudet muistetaan ja se on se ainut millä loppujen lopuksi on merkitystä, mutta melkein yhtä tärkeää on kannattajalle se matka sinne. Sen takia minulle ei ole mitään ”turhia marraskuun tiistai-iltojen läpsyttelyjä”, vaan jokainen peli mitä seuraan on minulle kannattajaNa tärkeä. Jokaisesta pelistä maksan tavalla tai toisella, sekä kylmää käteistä, että tunnehintaa. Jokaisesta pelistä odotan hyvää tekemistä ja kaikkensa antamista joukkueelta.
Puhumattakaan, että nyt ollaan kuitenkin jo POFFeissa. Haluan ja vaadin parempaa!
Saa suorittaa.
Valitettavasti tämän seuran kannattajana muistan muutakin kuin mestaruuksia. Nyt viimeiset vuodet odottanut poffien kynnyksellä ”varmaa onnistumista”. Ja sitten aina tapahtuu jotain. Hyväksyttävimmillään se on tuomarivirhe ( a la liian monta ukkoa jäällä. Joskin oltaisiin varmaan hävitty muutenkin, koska silloinkin oltiin kipsissä), Vokoun, Lundellin päätyseikkailu jne jne. Mut nyt se on sitten tämä 4 EHT ketjua tekee kiikariennätykset.
Silloin kun Markku Hurme dominoi, oltiin tehty 203 maalia runkosarjassa.
| 2.54 | .919 |
täysin jonkun yksilösuoritusten varassa. Ihan kun ei olisi pelattu koskaan aikaisemmin yhdessä.
Muuyama hyvä paikka ylivoimilla, 2 tolppaa, läpiajo ja pari avopaikkaa maalin edessä. Ei mennyt sisään mutta vaadittavat paikat luotiin huonollakin pelillä.
Jumalauta tänään palaa punalamppu Karejevin selän takana ihan viimistä päivää. 6-1 lopputulos ja sitten voidaan turkuun lähteä taas rotsin napit auki.
Tänään kelpaisi rumat räkämaalitkin.
Samaa katsoin ja yritti oikein rintaa painamalla päästä ylöspäin vähän huonolla menestyksellä mutta pääsi sentään maaliin :)Tämä ei nyt peliesityksiin liity, mutta hieman vihloi korvia, kun Sebastian Rejman epätoivoisesti yritti räpiköidä tarpeeksi korkealle maamme-laulussa siinä onnistumatta.