Huomioiden poissaolijoiden määrän, tämä peli oli kerrassaan loistava.
Hyökkäykset vietiin usein maalille asti, eikä pörrätty kulmissa. Tai sitten laukaistiin ja usein siellä oli ainakin yksi meidän äijä maalilla.
Tarkkuutta ei vielä ollut liikaa ja vastustajan veskari oli heidän paras. Ja mikäli vastustaja oli ruosteessa, se ei ole meidän kundeilta, varsinkaan nuorilta, mitään pois.
Puolustuspeli oli juuri niin kovaa, tarkkaa ja periksi antamatonta, kuin toivoisin sen olevan. Jopa av toimi - yläkarvaaja hyvin aggressiivisesti ja toisella puolella tarpeeksi lähellä vastustajaa, ettei pakki-pakki-syötöt ollut helppoja.
Garteig peitti hyvin, joskin välillä sylki kiekkoja ja muutama ribari osui onneksi patjoihin. Onnea pitää torjutessa ollakin.
Huomenna laittaisin Taposen kehiin.
Huomenna saattaa olla tiukkaa saada pakkeja peliin enemmän kuin kuusi.
Ja hyökkäykseen ehkä 13, ellei tule huilia tappeluista/ulosajoista.
Hyökkäyksestä vielä: Teissalan pitää jatkossa saada PELIAIKAA!!!
Kaverilla on huimat kädet.
Sopisi istuttaa oikeaan laitaan esim. Ketjuksi Hirvonen-Paajanen-Teissala tai miksei jopa sentteriksi.
Tulee mieleen kaksi pelaajaa, jotka ovat pelanneet Peltosen kanssa. Nimittäin Granlund ja Hagman. Toki Leevi pelaa eri aikakauden kiekkoa, kuten Micke vs. Hakki (eikä Hakkia parempaa sentteriä ole Suomen maassa nähty). Vanha pelikaverini totesi aamulla puhuessamme ihan samaa. Onhan kyseessä eri tyylit, eikä muutenkaan pidä verrata kaikkia ominaisuuksia.
Mutta nuo molemmat aloittivat melko nuorina ilman ennakkoluuloja.
Pienen kokonsa johdosta näkisin Leeville kokeneet, fyysiset laiturit. Oikealle esim. Dyk tai Palola ja jos Paajanen, Broadhurst ja Väänänen hoitaisivat muiden ketjujen keskustan, jäisi Koivistoiselle vapaa paikka toteuttaa itseään vasemmalla.
Kaikkiaan, olen odotetusti hyvillä mielin verrattuna aikaisempiin kausiin (sitten Jalosen kausien) myös valmennuksen suhteen.