Koronan vaikutusta on vaikea arvioida yksittäisen pelaajan suorituksiin, koska ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa tapaa sairastaa sitä. Jos kaikki sairastaisivat sen oireettomana ja toipuminen olisi käytännössä vain sarjojen katsomista kotona ja lepäämistä, se voisi olla elimistölle jopa hyväkin asia. Mutta, koska kaikille se ei sitä ole, vaan jokainen pelaaja on yksilö, ei voida suoraan verrata joukkueiden "kärsimystä", koronan vaikutusta pelaajien kuntoon ja niiden vaikutusta joukkueeseen. Tämän vuoksi pidän todella erikoisena sitä, että täällä verrataan jonkun toisen joukkueen peliesityksiä HIFK:n peliesityksiin ja koronan vaikutusta niihin. Koska me emme tiedä, ketkä pelaajista olivat todella sairaita, kenellä on jotain muuta pikkuvaivaa ja ketkä ovat muuten vain jumissa.
Ja kollektiivisesta jumista toi jengi nyt kärsii. Miksi? Siinäpä miljoonan euron kysymys. Onnistumisilla tämäkin kipsi pyyhkiytyy pois, mutta nyt niitä ei ole ihan hirveästi näkynyt. Miksi? Ehkä siksi, että taas pelataan pikkukivaa toivotaan-toivotaan-peliä, sen sijaan, että keskityttäisiin pelaamaan enemmän yksinkertaisesti, suoraviivaisesti ja järkevästi. Nyt ajoituksista lähtien moni asia on vähän sinnepäin. Tämä on nyt todellinen toisinto syksystä ja tämä pitää nyt näköjään lusia.
En näe mitään syytä, miksei tämäkin pelillinen lama olisi vain väliaikaista, mutta mitä pidempään tämä vaihe kestää, sitä vaikeammaksi hommat muuttuvat niin yksilö- kuin joukkuetasollakin. Kun tästä päästään yli ja eteenpäin, se on aikalailla se ja sama lopputuloksen kannalta, vaikka veskarit päästäisivät kolme tai neljä maalia ja kaikki menisivät puolesta kentästä längistä sisään, koska jengi tekisi tarvittavat lisämaalit, jotta voitetaan, eikä kenelläkään usko horjuisi. Tämän joukkueen ehdoton vahvuus on laaja hyökkäyskalusto ja sen pohjalle on voitu pelaamista rakentaakin. Ja tämä on se syy, miksi minä olen niin aktiivisesti ollut sitä mieltä, että meillä ei ole maalivahtiongelmaa. En kiistä, etteikö "helpot maalit" söisi pelaajia, joskaan sellaisia kunnon imuja, jotka "oikeuttaisivat" tällaiset fiilikset ei ole näkynyt, mutta edelleenkään maalivahtipeli tai sen heikkous ei ole juurisyy millekään. Suurin ongelma on se, että kenttäpelaajat tietävät itsekin olevansa kaukana vaadistusta tasosta ja omasta potentiaalistaan ja kun koetaan maalinteon tuskaa, jokainen päästetty maali on pienimuotoinen nöyryytys. Tällainen tilanne on myös maalivahdille todella paitsi rankka ja kuluttava, myös epäreilu. Tuolla hyökkäyskalustolla pitäisi lähteä pelaamaan jotain 1-0- tai 2-1 voittoa, jotta asema säilyy. Ok, kuuluu veskarin ammattiin, mutta silti. Aika kaukana ollaan siitä, mitä HIFK ymmärtääkseni haluaa yleisölle esittää.
Nähdäkseni tämä käsillä oleva tilanne on siis ennen kaikkea henkinen takalukko. Ja mä luulen, että Broadhurst ja Schmaltz ovat ennen kaikkea mentaalisesti tärkeitä pelaajia muulle joukkueelle. Heidän poissaolonsa kopista pelipäivinä on varmasti vaikuttanut koko joukkueeseen. Mutta jälleen kerran, nyt pitää vain löytää uudet tavat toimia. Jostain pitäisi löytää nyt se luontainen rentous, millä päästään siihen flowhun. Ylianalysointiin ei ainakaan pidä ryhtyä. Normikausi siis :).