Olihan surkea peli Kärpiltä. Kiekollinen huolellisuus, suoritusvarmuus, syöttöjen laatu ja oikeastaan laatu ihna kaikessa kiekollisessa tekemisessä oli totaalisen löysää kuraa. Kerrassaan aivan järkyttävää katseltavaa. Lonkalta sanoisin, että Kärppien yksi surkeimmista peleistä mitä on tällä kaudella nähty. Henkilökotaisia virheitä tuli roppakaupalla ja vaikea sanoa olivatko nuo henkilökohtaiset virheet syytä vai seurausta, kun mietitään yhteyttä illan pelitavalliseen heikkouteen. Nyt on kaksi peliä pelattu jälleen Mannerin alaisuudessa ja joku siinä ovain on. Huonompaan suuntaan on menty ja jos Mikkolan ollessa puikoissa peli oli tiivistä ja loistavaa yhteistyönjääkiekkoa ja valmistautuminenkin peliin oli hyvällä tasolla, niin nyt tekeminen oli taas sellaista "löysä muna kädessä" tekemistä.
En tiedä Mannerin potkuista tai vastaavista, mutta nyt eletään aika mielenkiintoisia aikoja valmennuksen suhteen. Jotenkin näyttää, että joukkue ei ole enää Mannerin näpeissä, joku siinä vain on. Tuli jo viime kaudella mietittyä ja pohdittua, kun Manner teki jatkosopimuksen ja Mikkolan ilmoitettiin nosuevan uudeksi pääkäskijäksi, että mitäs jos kausi lähteekin luiskaan ja peli yskiikin ja pahasti. Käykö Mannerille, kuin Suikkaselle ja Mikkola syö Mannerin siitä edestä, jos lumipallo lähteekin pyörimään väärään suuntaan. Nyt voisi jopa sanoa, että tuo aika kun Manner oli pois ja Mikkolan johdolla tulokset olivat todella loistavia, oli jopa katkeraa myrkkyä Kärppien loppukaudelle.
Olkoonkin, että pelitavallinen muutos alkoi jo hieman ennen Mannerin poissaoloa, niin kausi oli ollut siihen mennessä yksi tuskien taival ja karmeaa taaperrusta. Sitten Mikkola tulee puikkoihin, peli oli jo alkanut parantumaan siinä "vaihdon" yhteydessä, mutta Mikkolan kuukauden stintillä, peli otti silti vielä huimia harppauksi eteenpäin. Peli oikeasti kehittyi Laten ollessa puikoissa ja Kärpät pelasi parhaillaan erinomaisesti. Ja varsinkin kun nyt eletään jo niin pitkällä tätä kautta, käykin niin, että kun kausi on ollut taaperrusta, nykyinen pääkoutsi joutuukin sivuun, seuraavan kauden päävalmentaja tuleekin puikkoihin ja tulos on jopa todella murhaavaa ja noustiin ryminällä kärkikahinoihin.
Olkoonkin, että se pelitavallinen muutos alkoi jo juuri siinä Mannerin väistyessä, niin korostan nyt silti Laten työtä tuossa pelin kehittämisessä. Peli oikeasti kehityyi mammuttimaisin askelin Mikkolan stintillä ja näytti, että ehkä Kärpät voi jopa tiivillä kollektiivilla haastaa muut kärkiseurat. Tuosta pelinkehittämsiestä hatunnosto Mikkolalle & co.lle. Sitten kun kaikki onkin alkanut rullaamaan ja joukkue on hitsautunut loistavasti yhteen, niin päävalmentajakin palaa yhtäkkiä penkin taakse, kuin ei olisi pois ollutkaan ja saman draivin pitäisi jatkua. Jotenkin tässä on nyt sellaista havaittavissa, että joukkue ei ole enää Mannerin näpeissä, vaan väitän, että tuon kuukauden aikana Mikkola, Kärppien seuraavan kauden päävalmentaja, söi Mannerin jo tuosta pestistä. Tuon kuukauden aikana tapahtui jo se "henkinen" vallanvaihto ja vielä, kun tulosket olivat olleet Mannerin aikana surkeita, Mikkola tulee puikkoihin ja tulokset ovat erinomaisia.
Tuossa Manner sai vähän kuin jo sellaiset näennäiset "potkut", menetti auktoriteettinsa joukkueen silmissä ja vallanvaihto tapahtui jo. Ja nyt Mannerin pitäisikin tulla tähän loppukaudeksi takaisin liideriksi luotsaamaan joukkuetta ja olla vielä _uskottava_ johtaja, jota kaikki kuuntelevat ja kunnioittavat. Ei se homma vain toimi jos sillä päävalmentajalla ja johtajalla ei ole joukkueen absoluuttista luottamusta ja tukea, ja nyt näyttää siltä, että Mannerilla sitä ei vain enää ole. Vaan nuori Padawan (Mikkola) söi Mestarin (Manner) edestään ja ansaitsi jo joukkueen luottamuksen ja kunnioituksen ja nyt Mikkolan pitäisikin vetäytyä takaisin taustalle ja Manner tuleekin valmiiseen katettuun pöytään, kun Mikkola nosti joukot pohjalta ja peri jo seuraavan kauden kruunuansa. Se tästä tekeekin niin hankalan, kun Mikkola on Kärppien ensi kauden pääkäskijä ja nyt hänen tuurausvuorollaan (joka sekin venähti hieman liian pitkäksi) tulokset olivat kiitettäviä, liki erinomaisia (vaikka pohjatyö oli jo tehty Mannerin aikana).
Että tällaista psykologista pohdintaa tähän väliin.
Niin ja Byström kruunasi 100.liigaottelunsa komealla tavalla. Kymmenen lampaanpersettä ja nuhtelut Bysselle. Uskomattoman heikko peli!
