Jos vertaat Reijolan käyrää Rinteeseen ja Steeniin niin samalla reitillä ollaan:
1. maalivahdilla ei tule voittoja kauden ensimmäisistä peleistä ja 2. vahti saa näytönpaikan.
2. vahti voittaa pari peliä ja näyttää että hänestä tulee uusi 1. vahti.
Sitten tulee peli jossa 2. vahti haparoi pelin kannalta kriittisessä kohtaa ja tulee tappio. Itseluottamus ottaa kolauksen ja valmennuksen/pelaajien luotto hieman murenee.
Tämän jälkeen pari starttia eteenpäin trendi on että haparointeja tulee enemmän ja enemmän ja 2. vahdin itseluottamus murenee ja murenee, kunnes lopulta valmennus ei enää luota ja 1. vahti palaa aloittavaksi.
Kuulostaako tutulta?
Viime aikoina Reijola on ottanut välillä näyttäviä torjuntoja, mutten kuten esimerkiksi Tapparaa vastaan sitten menee sellaisia maaleja kuten Bertrand teki. Ja vielä missä kohtaa peliä. Silloin onneksi joukkueen jänne ei katkennut.
Tanuksen YV maali oli hyvä esimerkki miten käy kun puolustus ei syö kiekkoa maalivahdin edessä. Tanus oli hetkeä aikaisemmin koittanut samasta paikasta vetoa etukulmaan jonka Reijola sai juuri ja juuri torjuttua. Tanuksen toisella yrityksellä Reijola jäi maalinedusruuhkan taakse ja veti maihin pitäen etukulman. Koska kukaan Sportin pelaajista ei lähtenyt estämään Tanuksen vetoa, hänellä oli helppo työ vetää auki jääneeseen takakulmaan.
Rankuissa Reijola veti heti maihin, kun pelaaja teki jonkun liikkeen ja Tappara onnistui 3/3.
Kuten aiemmin kirjoitin Sportilla tulee olemaan vaikeaa, jos pelaajat eivät uhraudu samalla tapaa puolustuspelissä syömään kiekkoa kuten ennen majutaukoa.
Koska yksistään Hovinen ja Reijola eivät voi voittaa matseja.