Melko farssiksi alkaa osoittautua koko vaasalaisen urheiluelämän käsite. Harrastelijoiden puuhastelua alusta loppuun suurelta osin.
Se alkaa nyt vuosien vieriessä tulla liigassakin armottomasti esille, ettei paikallisin voimin kertakaikkiaan löydy osaamista pitkäjänteisen menestyksen rakentamiseen. Ei ole sattumaa ettei puoliammattilaisaikoinakaan koskaan pelaamalla liigaan noustu tässä kaupungissa. Nyt nämä samat entiset pelaajat sitten ovat säheltämässä seuran toimistolla näennäistä ammattilaistoimintaa nähdyin seurauksin.
Mestisseuroista ensimmäisenä laajennusjoukkueena lisään liigaan. Nyt kuitenkin vuosien jälkeen koko mestiskolmikon heikointa tekemistä.
Hyvin analysoitu.
Näkyykö toi juhlakausi nyt jossain kaupungilla, tienvarsilla, mainonnassa jne...
Ketähän tuolla markkinointitiimiisä hyörii, ei, eivät tule esiin millään lailla.
Ja sitten nämä UTJ:t ja kumppanit, ei ole munaa tulla esiin, ei, koska jakkarasta on jo kaksi jalkaa poikki.
Hiltunen, jossain Kiinassa ja kommentoi joitain liigan kurinpidollisia juttuja diplomaattisesti.
Mielestäni Dufva on enää toivo tässä taaperrukseesa, yrittää kaikkensa, mutta ei voi tehdä tietenkään Westermarkeista ja Nevalaisista ja monesta muustakin palkannauttijoista änärivarauksia.
Miten tähän on tultu, silmitön usko nykyorganisaatioon, muniinpuhaltelua ja hyvävelitoimintaa.
Kukaan ei uskalla tehdä mitään, koska ei ole ketään, joka pitäisi narut kädessään.
Kannattajat, nuo uskolliset soturit tulevat hallille vieläkin, koska niin hienot muistot mestisajalta ja se kiima ja kannustus.
Ollaan kaukana tuosta hekumasta, pari kertaa kaudella joukkue antaa noita hetkiä.
Se on kuulkaa JUHLAKAUSI, ai, onks Sportilla peli jossain, siis kotona, pitääks mennä, onko pakko?