Eipä ollut Jokerien pelaaminen SKA:ta vastaan edes tyydyttävää. Totta on, että numerot olivat tiukat. Mutta vain, koska SKA vetelehti kentällä. Jokerien pelaaminen kapeassa kaukalossa oli surkuhupaisaa. Valitettavasti. Ongelma on, että joukkueella ei ole yhtenäistä hyökkäyspelitapaa. Ja puute korostuu NHL-kaukalossa, jossa Marjamäen Jokerien rakastama poikittaissyöttely tai syöttö taakse on vaikeaa ja usein tuhoon tuomittu. Miten vaikeaa on ymmärtää, että pelaamien vaatii myös oikea-aikaisia syöttöjä eteenpäin sentterille/laiturille. Nyt oli monta kertaa, kun syöttö jäi tulematta, vaikka mies oli vapaana ja valmis ajamaan kohti maalia.
Marjamäki peluuttaa omanlaistaan versiota prosenttikiekosta. Siinä kiekkoa pyritään pitämään, mutta haastamisen sijasta kiekosta luovutaan hieman liian helposti, jos kiekolliseen kohdistuu uhka. Todellisten maalipaikkojen rakentaminen 5v5 pelaamisessa on silloin erittäin vaikeaa. Toinen ongelma on alivoimahyökkäykset laidasta. Ja kolmas on rännikiekot, joihin ei ehditä saamaan painotonta laituria. Neljäs ongelma on ylivoimapelaaminen, jossa - varsinkin kapeassa laatikossa - laukauksia maskin avulla on liian vähän ja kiekon hieromista ja yrityksiä läpi neliön liikaa. Viides ongelma on puolustuspelaaminen ja pahojen vetojen blokkaaminen.
On niitä muitakin, mutta tuossa on muutama ongelma listattuna. Ne ovat sitä luokkaa, että kertovat aika vastustamattomasti Marjamäen olevan väärissä hommissa. Alan itsekin kallistua tähän. Ei siinä mitään olisi, jos kyse olisi viidestä alkukauden ottelusta. Mutta kun kyse on myös noin 45 ottelusta viime kaudella.