Lauantai kääntyy pian sunnuntaiksi ja pahimmat paineet on purettu jäälle, saunan lauteille, baariin ja ties minne, joten muutama sananen joukkueesta.
Mikkelin reissu jätti mietittävää, miksi SaiPalla on aina vaikeuksia latautua Jukureita vastaan? Ikuinen mestisleimako? Mennään puolivaloilla paikalle ja katellaan. Kotona ei kehtaa olla yhtä löysä, joten välillä voitetaankin, muttei suuresti.
Eilen Kangasalusta oli tehnyt hyvin läksynsä: SaiPa siipirikkoinen ja alakerta ailahteleva, joten tukitaan keskialue trapilla ja luodaan vähän painetta, niin pelinrakentelu hyytyy alkuunsa. Ja se tepsi hyvin. Sputnikit joutui heittämään norsukiekkoa ja pitkää, kun jalkanopeita ja käsitaitavia oli rajallisesti. Löfman, Kaksonen ja Oksaset olisivat tuoneet juonikkuutta ja voimaa hyökkäykseen, mutta minkäs teet. Vaikka SaiPalla olisikin määrällisesti riittävä rosteri, laadussa joudutaan tinkimään, kun poissaolijat ovat kärkiketjujen äijiä. Maia, Mustajärvi ja Sneck hyökkäyksessä ei vaan riitä. M. Flinck olisi yhä kova sana SaiPassakin, mikä osoittaa samalla, että pelkät projektit eivät pitkässä juoksussa riitä menestykseen. Pitää olla myös kokemusta.
Tilanne oli lähes sama Kerhoa vastaan ja alun hiiviskely oli lähellä kostautua ilman Fränän torjuntoja. 5-3:lla pari maalia ja matsi olisi taputeltu, mutta onneksi Kerhollakin takkusi yv ja Fränä jaksoi venyä. Toiseen erään löytyi lopulta taistelutahtoa ja onnistumisia, mikä auttoi lähes 3 pisteen voittoon. Jatkoajalla Kerho sitten puppeloi ihan itse SaiPalle 2 pistettä. Kiitos niistä. Toisessa erässä koventunut taklausralli uuvutti selvästi molempia ja vei terävyyttä. En tiedä, oliko SaiPa yhtään parempi joukkue, vaan lopussa hieman onnekkaampi. Taistelupisteet, kuten Tertsikin totesi.
Iso huoli taas on, miten tuota joukkuetta valmennetaan, kun tiedetään, ettei nopeaan peliin pystyviä ja taitavia riitä joka kentälliseen. Ei ole tarpeeksi jalkoja eikä käsiä. Eli aika heterogeeninen porukka on kasassa, ja jos kasa hajoaa, ollaan nesteessä pikimmiten. Ihannetilanteessa voisi joka kentälliselle laatia oman pelisapluunansa kykyjen mukaan, mutta vaikeaa on sekin toteuttaa.
Välillä käy sääliksi mm. Kunykia ja Morleya, kun rinnalle ei löydy samantasoisia kavereita. Goodwin on hyvä ja nopea kaveri, mutta nyt näyttää väsy painavan häntäkin. Alussahan meno oli lennokasta. Eli CK ja TM jäävät usein liian yksin ketjuissaan eikä täyttä hyötyä saada. Nikko on jaloistaan ihan dieseliä, mutta näyttää kulkevan kohti parasta kauttaan (9 p ja +9), joten toivotaan ehjänä pysymistä. Pakeista taas eniten vaikeuksissa ovat olleet Denisov ja Torikka. Toisella ei riitä nopeus, toisella voima. Autiolle ja Salollekin kolisee, mutta vastaavasti pystyvät paikkaamaan miinuksiaan toisessa päässä. Kojo ja Sneck toistaiseksi ihan ok. Ja Kalle on vuodesta toiseen sama, molemmissa päissä heiluu ja näkökenttä on kuin kaukoputkella.
Enemmän pelaaja-arvioita myöhemmin, kun pitää tunnustella ensi kauden jatkopahveja. Nythän niitä ei vielä montaa ole.
Mikkelin reissu jätti mietittävää, miksi SaiPalla on aina vaikeuksia latautua Jukureita vastaan? Ikuinen mestisleimako? Mennään puolivaloilla paikalle ja katellaan. Kotona ei kehtaa olla yhtä löysä, joten välillä voitetaankin, muttei suuresti.
Eilen Kangasalusta oli tehnyt hyvin läksynsä: SaiPa siipirikkoinen ja alakerta ailahteleva, joten tukitaan keskialue trapilla ja luodaan vähän painetta, niin pelinrakentelu hyytyy alkuunsa. Ja se tepsi hyvin. Sputnikit joutui heittämään norsukiekkoa ja pitkää, kun jalkanopeita ja käsitaitavia oli rajallisesti. Löfman, Kaksonen ja Oksaset olisivat tuoneet juonikkuutta ja voimaa hyökkäykseen, mutta minkäs teet. Vaikka SaiPalla olisikin määrällisesti riittävä rosteri, laadussa joudutaan tinkimään, kun poissaolijat ovat kärkiketjujen äijiä. Maia, Mustajärvi ja Sneck hyökkäyksessä ei vaan riitä. M. Flinck olisi yhä kova sana SaiPassakin, mikä osoittaa samalla, että pelkät projektit eivät pitkässä juoksussa riitä menestykseen. Pitää olla myös kokemusta.
Tilanne oli lähes sama Kerhoa vastaan ja alun hiiviskely oli lähellä kostautua ilman Fränän torjuntoja. 5-3:lla pari maalia ja matsi olisi taputeltu, mutta onneksi Kerhollakin takkusi yv ja Fränä jaksoi venyä. Toiseen erään löytyi lopulta taistelutahtoa ja onnistumisia, mikä auttoi lähes 3 pisteen voittoon. Jatkoajalla Kerho sitten puppeloi ihan itse SaiPalle 2 pistettä. Kiitos niistä. Toisessa erässä koventunut taklausralli uuvutti selvästi molempia ja vei terävyyttä. En tiedä, oliko SaiPa yhtään parempi joukkue, vaan lopussa hieman onnekkaampi. Taistelupisteet, kuten Tertsikin totesi.
Iso huoli taas on, miten tuota joukkuetta valmennetaan, kun tiedetään, ettei nopeaan peliin pystyviä ja taitavia riitä joka kentälliseen. Ei ole tarpeeksi jalkoja eikä käsiä. Eli aika heterogeeninen porukka on kasassa, ja jos kasa hajoaa, ollaan nesteessä pikimmiten. Ihannetilanteessa voisi joka kentälliselle laatia oman pelisapluunansa kykyjen mukaan, mutta vaikeaa on sekin toteuttaa.
Välillä käy sääliksi mm. Kunykia ja Morleya, kun rinnalle ei löydy samantasoisia kavereita. Goodwin on hyvä ja nopea kaveri, mutta nyt näyttää väsy painavan häntäkin. Alussahan meno oli lennokasta. Eli CK ja TM jäävät usein liian yksin ketjuissaan eikä täyttä hyötyä saada. Nikko on jaloistaan ihan dieseliä, mutta näyttää kulkevan kohti parasta kauttaan (9 p ja +9), joten toivotaan ehjänä pysymistä. Pakeista taas eniten vaikeuksissa ovat olleet Denisov ja Torikka. Toisella ei riitä nopeus, toisella voima. Autiolle ja Salollekin kolisee, mutta vastaavasti pystyvät paikkaamaan miinuksiaan toisessa päässä. Kojo ja Sneck toistaiseksi ihan ok. Ja Kalle on vuodesta toiseen sama, molemmissa päissä heiluu ja näkökenttä on kuin kaukoputkella.
Enemmän pelaaja-arvioita myöhemmin, kun pitää tunnustella ensi kauden jatkopahveja. Nythän niitä ei vielä montaa ole.