Sitäkin tapahtui, että pakit kuskasivat kiekon punaiselle asti ja löivät kiekon päätyyn, kun hyökkääjät seisoivat sinisellä. Ei ole helppoa ehtiä ensimmäisenä kiekkoon. Tässäkin on miettimistä, että mitä keväällä tehdään, kun vastaan iskevät eri tason vastustajat ja laittavat sumpun keskialueelle.
Tämä on ihan totta, ja tätä mielestäni tapahtuu liikaa pelistä toiseen. Toki hyökkääjilläkin on tässä oma vastuunsa ennen kaikkea kentällisen tiiviyden osalta, mutta suurin syy on mielestäni se, että osalla puolustajista jalka ei vain ko. tilanteessa liiku. Jäädään liukumaan keskialueella ja vastustajan träpin kärkimies pakottaa tuon liu'un vielä poikittaissuuntaan. Jos punaviiva tämän jälkeen voitetaan, niin hyökkääjät lähtevät takamatkalta siniviivan kohdalta telineistä tavoittelemaan päätykiekkoa. Jos tuossa kiekko menetetään, niin koko kentällinen lähtee huonosta liikkeestä kohti omia kumoamaan vähintäänkin ok liikkeessä ja pelivalmiudessa olevan vastustajan ylivoimahyökkäystä. TPS altistaa tässä itsensä ongelmille toistuvasti.
Nykyajan liigakiekkoilijan tekninen suoritustaso pitäisi riittää siihen, että samaan aikaan sekä luistellaan että nähdään kenttä ja etsitään syöttöpaikkoja. Tämän kautta pakki muodostaa kärkikarvaajan osalta samaan aikaan sekä syöttö- että haastouhan. Liikkeen kautta jatkotilanteen odotusarvo on lisäksi oman joukkueen kannalta paljon parempi riippumatta siitä, onnistuuko ensimmäinen syöttö tai haasto.
Tietyllä tavalla TPS:n pelaamisesta tällä hetkellä puuttuu yksi rytmi ja hitaiden lähtöjen osalta kentällisen vauhti ja työmäärä jää vaillinaiseksi. Tiedän, että Sihvoset ja kumppanit eivät välttämättä puolinopeita hyökkäyksiä arvosta, mutta minusta näitäkin pitäisi opportunistisesti käyttää silloin peli tähän mahdollisuuden tarjoaa. Tilastoja tästä en ole tehnyt tai katsonut, mutta mutulla TPS:ltä puuttuu tämä variaatio ja esim. Kärpät tätä nykyliigassa käyttää menestyksekkäästi. Etenkin toisessa erässä vaihtomatkan ollessa suuri paikkoja tulee varmasti.
Hitaat lähdöt ovat sitten se pelillinen selkänoja, jota on käytetty jo ihan liikaakin etenkin vuodenvaihteessa, kun peli ei ole muuten kulkenut. Tietyllä tapaa tämä on mm. pakeille se helpoin ja vähäriskisin vaihtoehto, joten jos peli ei kulje ja itseluottamus ei ole kunnossa, niin ymmärrettävää että pelivalinta osuu usein tähän. Näitäkin on suoritettu hiukan puolivaloilla, mikä tuli yllä olevasta kritiikistä esille. Tuntuu, että TPS-puolustajat ja sentterit lähtevät usein avaamaan sillä mentaliteetillä, että ainahan tässä voidaan ottaa jengi uudelleen oman maalin tasolle kokoon, jos ei liikkeellelähtö onnistu.
Noilla hiukan vaillinaisilla hitailla lähdöillä TPS pääsee vielä jonkinmoisella prosentilla vastustajan alueelle, mutta ainakaan mitään maalipaikkoja suorista hyökkäyksistä ei saada. Liki ainoa TPS:n ase tasakentällisin vuodenvaihteen paikkeilla onkin ollut tehdä maali päätypelin kautta. Tämä sitten menee valitettavasti nykyliigassa aikamoiseksi pakottamiseksi, kun puolustusalueen puolustuspeli ja keskustan poisotto on liki kaikilla joukkueilla hallussa. Kun oman porukan itseluottamus ei ole kunnossa ja suoria haastoja kohti maalia nähdään melko vähän, eikä paikoistakaan kiekkoa uppoa, niin melkoista tuskaa tuo tekeminen on. Työmäärä yhden maalipaikan aikaansaamiseen on valtava.
Mutta hienoa että Jukurit kaatui edellisessä ottelussa, ja ei tässä kannata turhan negatiivinenkaan olla. Sinänsä TPS:llä on kaikki palaset olemassa menestyä vähintään kohtalaisen hyvin kohti kevättä. Töitä Kaskisen porukalta kuitenkin vaaditaan, että TPS saadaan parhaaseen iskuun playoffien lähestyessä.