HIFK on pääasiassa aina pelannut kärkijengejä vastaan hyvin ihan riippumatta siitä, millainen kokoonpano on itse saatu kasaan. Sitten taas keski- ja alemman tason vastustajia kohtaan peli voi olla mitä tahansa aivan paskan ja tosi upean välillä. Jos vastustaja on kurinalainen, HIFK on myös. Jos vastustaja sählää ja sekoilee, HIFK lähtee samaan mukaan.
Mä näen kaksi syytä, miksi näin tapahtuu: 1.) joukkue ei ole henkisesti täysillä latautunut ja 2.) ei ymmärretä yksinkertaisen ja varman pelaamisen tärkeyttä ja yritetään jotain pikkukivaa kikkailua silloin, kun pitäisi toimia päinvastoin ja vastustaja saa paikkoja ja hengen päälle, jne. Kun nämä kaksi yhdistetään, viimeistään vikalla kympillä iskee pakkovoitto- ja -maalipaniikki eikä kukaan onnistu missään ja lopulta taas hävittiin ennakkoon huonommalle vastustajalle.
Valmennuksen tehtävä on tiedostaa em. tekijät ja keskittyä joukkueen valmistamiseen ennen kaikkea ennakkoon heikompia jengejä vastaan. Kärkijengit sytyttävät vähän kuin itsestään. HIFK:ssa vain valmentajat ovat vaihtuneet niin tiuhaan, ettei kulloisella valmennuksella luultavasti ole riittävää taustatietoa näistä ja melkein aina on joku muu tilanne päällä. Tässä kohtaa nostaisinkin kapteeniston ja muiden johtavien pelaajien vastuuta, sillä heillä on yleensä ollut pitkä kokemus jengistä ja myös pitäisi olla paras tieto, miten joukkuekaverit saadaan syttymään jättämään kaikkensa kentälle. Mutta näihin pitää keskittyä ennen peliä, koska kesken pelin on vaikeampi kääntää kurssia. Ei mahdotonta, mutta vaikeampaa. Siksi vain joskus riittää se, että pelaa vikan kympin, useimmiten ei riitä.
Olen pomminvarma, että kun nämä kaksi asiaa laitetaan pysyvästi kuntoon (eli muutetaan kulttuuria), täysin turhien tappioiden määrä putoaa. Tappioita tulee jatkossakin, mutta jos nyt vaikka puolet turhista tappioista tippuisi pois, sarjasijoitus nousisi merkittävästi.
