Nyt kun ehkä 6/7 kaudesta on takana, niin on aika vetää yhteen KalPan peliesitykset:
+ Peli itsessään on ollut viihdyttävää nähtävää. Aivan eri planeetalta kuin Pekka Virran unikiekko, josta onneksi päästiin eroon. 2017/2018 KalPa on pelannut modernia, nopeaa pystysuunnan kiekkoa. Aivan kuten Sammy Capa kauden alla lupasikin.
+ Nuoret pelaajat ovat nostaneet tasoaan kohisten. Varsinkin Joni Ikonen, Eetu Luostarinen, Alexandre Texier ja Otto Leskinen ovat jo joukkuetta kannattelevia pelaajia.
- Pelitapa on jopa niin hyvä, että se on antanut ”vanhalle kaartille” mahdollisuuden löysäillä. Tommi Jokinen, Sami Mutanen ja Kai Kantola ovat alisuorittaneet todella pahanlaisesti. Kokonaan toinen tarina on Jerry D’Amigo, joka olisi pitänyt heivata muihin maisemiin jo 10 kierrosta sitten.
- Johtoasemassa pelaaminen on karmean huonoa ja tämän sopisi parantua. Play off-kamppailussa 5-0:sta 5-5:een sulaminen olisi jotain, mitä ei ainakaan oma psyykkeeni kestä. Se olisi niin sanottuja Teho Osasto Hommeleita se, kuten Tuokkolalla 2012 konsanaan!
- Kovia taklauksia sopisi nähdä enemmän. Esimerkiksi Juuso Riikolan tavaramerkkipommit loistavat poissaolollaan. Muutenkin mieheltä eye of the tiger kateissa. Herätys ja ukot kumoon!
Kun ottaa huomioon pelaajabudjetin, odotukset ja Kuopion yleisömäärät, niin sija 8. on mahtava suoritus. Arvosanani on 9,5/10.
Japanin bonusraita:
Eräs suosittu väittämä, joka ei pidä paikkaansa: Joukkueen suuri vaihtuvuus EI ole tekosyy tai selitys millekään. Las Vegas Knightsin vaihtuvuus oli 100% ja hyvin pyyhkii.