Toisaalta todella hienoa, että pudotuspelipaikka on käytännössä varma juttu, toisaalta harmi että siitä ei osaa olla niin innostunut kuin voisi olla. Kauden lähtökohtiin nähden on aika uskomatonta, että juuri nyt joukkue käy kiivasta kamppailua jopa runkosarjan kutossijasta, kymppisijan kun piti suurinpiirtein olla maksimisijoitus pelaajamenetyksiin ja vaihtuvuuteen peilaten. Ja aina, kun playoffeja lähdetään pelaamaan, tekisi mieli ajatella että voi tapahtua mitä vain. Vaan kyllä se hieman harmittaa katsoa, kun muut joukkueet vahvistavat itseään, aina päivänselvästi näin tekevistä Tapparoista ei mitenkään erityisesti rahassa kylpevään SaiPaan, tapahtui tämä sitten menestysmahdollisuuksien lisäämisen tai loukkaantumisiin reagoinnin takia.
KalPan varovaisen linjan ymmärtää, seuran talous halutaan tasapainottaa eivätkä katsojaluvut erittäin harmillisesti anna erityisesti tilaa pelaajamarkkinoilla revittelylle. Ehkä joku voisi jopa miettiä että KalPan tapaiselle "pikkuseuralle" yksi mitali kolmeen-neljään vuoteen on jo joka tapauksessa loistosuoritus. Onhan se hieno saavutus, mutta samalla sitä miettii, että mitäs jos kuitenkin taas. Erityisesti sitä miettii, jos joukkue joka tapauksessa on runkosarjan päätteeksi kuudes-seitsemäs ja siten osoittanut olevansa sitä aivan viime silausta vaille valmis haastamaan kenet vaan.
Näillä varmaankin siis mennään, erityisesti jos Luostarisen vamma ei ole paha, emmekä ikinä tule tietämään miten playoffeissa lopulta kävisi jos tämä tai tuo tulisi viime hetkillä vahvistamaan kokoonpanoa. Mahdotonta se olisikin.
Niin joo, mainiot tärkeät ja "pakolliset" pisteet Mikkelistä.