Jotain tehdään oikein, kun vähän vaatimattomallakin suorituksella otetaan voittoja. Eilen hallittiin ekaa erää vastustajan jäähyjen ansiosta, siitä eteenpäin oli vaikeampaa (vaikka Tolvanen olisi kolmannen erän parista paikasta voinut ratkaista pelin). Kolme pistettä kuitenkin taas kerran. Ja katsojana on jännää se, että sitä on nykyään ihan luottavaisena ja leppoisin mielin tuolla, vaikka vastustaja tasoittaa tai tulee heti maalin päähän kun on hetkeksi saatu kahden maalin johto. Voi ihan rauhassa odotella, että voitto tulee kuitenkin. Viime kaudella olisi heti tullut perinteinen "me on hävitty tää peli" -fiilis (ilmeisesti myös pelaajille). No, on tullut useimmilla kausilla noin vuoden 1997 jälkeen. Nyt on vähän erilainen syksy, saapa nähdä minkälaiseen kevääseen se johtaa. Harmi tässä kohtaa tietää, että J. Jalonen ei enää jatka. Erikoista tosin sekin, että koko viime kauden aikana hän ei saanut palettia kasaan, ja nyt on sen sijaan näyttänyt aika valmiilta heti ekasta tosipelistä lähtien. Toki kuten täällä on todettu, pelaajamateriaalissa on joitakin parannuksia, mutta ero on silti yllättävän suuri.