Tarkastellaanpa nyt joukkuetta ja alkukautta monelta eri kantilta.
SARJASIJOITUS
Takana on 7 ottelua, joista on saatu kolme voittoa ja neljä tappiota. Kaikki voittopelit ovat olleet tiukkoja, ja voitto on tullut maalin erolla - kahdesti vasta jatkoajalla tai rankuilla. Kaikissa tappiopeleissä on kuitenkin hävitty vähintään kahdella maalilla, yleensä reilummin, sillä siellä on 1-7:n ja 2-7:n kaltaisia rökäletappioita. Kolme voittoa tässä vaiheessa on ihan tyydyttävä tulos, mutta se on huolestuttavaa, mikä on ollut pelin taso. Rökäletappiot kertovat, että peräpää on vuotanut. Ja samaan aikaan SaiPa on vain yhdessä pelissä tehnyt enemmän kuin kaksi maalia, eli hyökkäyspelaaminenkaan ei ole toiminut.
VALMENNUS
Joku ehti jo avata ketjun, jossa vaaditaan Lehterälle potkuja. Itse olen täysin päinvastaista mieltä. Palkatessaan Lehterän SaiPa sitoutui samalla projektiin. Nyt täytyy sitten kestää ja katsoa, mitä tästä tulee. TPS-ottelu oli SaiPan ylivoimaisesti paras ja SaiPa jätti nollille joukkueen, joka on nyt sarjakärjessä. Senkin ottelun jälkeisessä pressissä Lehterä muistutti, että tämä joukkue on vasta matkansa alussa ja vaikka tuossa pelissä tuli onnistuminen, niin vielä tulee niitä epäonnistumisiakin paljon. Lehterälle siis työrauha, vaikka turpiin tulisi kolmessa seuraavassakin pelissä - varsinkin, kun SaiPan alkukauden haasteista iso osa johtuu loukkaantumisista, joita on tullut avainpelaajille. Vaakanainen, Nikko, Koho, Carson, Löfman, Savilahti-Nagander, Markkanen ja Koski ovat kaikki huilanneet pelejä loukkaantumisten takia ja tuohon päälle vielä Kunykin viiden ottelun pelikielto, joten pikkuseuraa on koeteltu kiitettävästi.
MUTTA, jostain pitää valmentajalle antaa risujakin ja se on erikoistilannepelaaminen. SaiPan ylivoima on Liigan huonointa. Ensimmäisellä 30:lla ylivoimallaan SaiPa teki yhden maalin. Tuo on siis sama asia kuin että SaiPa pelaisi kokonaisen 60 minuutin ottelun viidellä neljää vastaan ja tekisi vain yhden maalin. Viime pelissä tuli toinen yv-osuma, mutta kaksi yv-maalia 32:sta ylivoimasta on yhä Liigan ylivoimaiseksi surkein saldo. Kärpät on tehnyt 32:sta ylivoimastaan 4 maalia, floppijoukkue HIFK 33 ylivoimasta 6 maalia ja sarjan kärjessä pelaava TPS 33:sta ylivoimasta peräti 8 maalia. Sarjan parasta yv-peliä esittänyt KooKoo on tarvinnut 8:n ylivoimamaalin tekemiseen vain 25 ottelua. Nykyisellä tahdilla SaiPa tarvitsisi samaan yv-maalimäärään yltääkseen 192 ylivoimaa.
Sama valitus pätee alivoimapelaamiseen. SaiPan alivoima on myös ollut Liigan huonointa.
Nykypelissa erikoistilannepelaaminen on niin keskeisessä roolissa, ettei mikään joukkue voi menestyä, jos se ei saa noita kuntoon. Ja vaikka loukkaantumisia on ollut, niin varsinkin alivoimaan olisi pitänyt löytää toimivat nelikot terveenä olevista ukoistakin. Kun heikkoon erikoistilannepelaamiseen on yhdistetty liiallinen jäähyily ja turhat jäähyt, kuten esimerkiksi kaksi kakkosta väärästä vaihdossa yhdessä ottelussa, ei ole ihme, että turpiin on tullut.
Lehterä on puhunut haluavansa viedä SaiPan peliä SHL:n suuntaan. Tuo muutos tulee kyllä ottamaan aikansa, mutta jotain positiivistakin SaiPan pelistä löytyy, kun tilastoja oikein suurennuslasilla katsoo. Nimittäin Corsi-luvut kertovat tasakentällisin SaiPan kiekonhallinnasta ja hyvästä laukaussuhteesta suhteessa vastustajaan. Seitsemän pelatun kierroksen jälkeen SaiPan Cor%-C -luku on 53,3%. Edelle menevät vain Kärpät, TPS ja HIFK. Muut top6-joukkueet ovat Tappara ja Pelicans. Tasakentällisin SaiPalla ei ole ollut hätää ja sitä suurempi syy olisi saada niin yli- kuin alivoima rullaamaan.
PUOLUSTUS
Alkukauden pelit ovat osoittaneet yhtä ongelmaa: SaiPalta puuttuu huippuluokan yv-puolustus. Katselin viime ottelussa Carson-Lappalainen -pakkiparia ylivoimalla. Kaverit eivät juurikaan pysty laukomaan suoraan syötöstä, mikä olisi vähimmäisvaatimus uskottavan yv-pelotteen luomiseksi. Joko syötöt pakkien välillä ovat juuri sen 30-40 senttiä sivussa, että vastaanottaja ei pysty laukomaan, tai sitten pelaaja vain haluaa pysäyttää ja asetella kiekon ennen kutia - ja antaa samalla maalivahdille aikaa ottaa parhaan torjunta-asennon sivuttaisliikkeen jälkeen. Maalahti sentään pystyy suoraan kutiin ja viimeksi se toikin tulosta. SaiPan ylivoimaa katsoessa tuli Lofquistia ikävä, koska häneltä se kuti lähti.
Maalahdelle on kyllä saatava yv-roolia, koska nykypakeista hän taitaa olla se tulivoimaisin. Mutta samalla Maalahti on kyllä ollut heikko omassa päässä. HIFK-pelissä hän otti ensimmäisessä erässä ihan turhan jäähyn, kun mokasi miesvartioinnissaan ja joutui sitten takaapäin rikkomaan. HIFK:n maalissakin Maalahti suti ohi jaloissaan pöyrineestä kiekosta ja Tyrväiselle jäi helppo paikka laittaa kiekko tyhjään maaliin.
En tiedä, onko Vaakanaisen laukaus minkälainen, mutta toivottavasti hänestä olisi tuomaan virtaa ylivoimaan.
Täytyy muistaa, että ylivoimalla kunnon pelote siniviivalta pakottaa vastustajan pelaamaan noiden pakkien kuteja pois, ja se taas avaan enemmän tilaa hyökkääjille.
MAALIVAHDIT
Ikävä sanoa tätä, mutta tällä hetkellä olen joukkueen suhteen ehkä eniten huolissani Jussi Markkasesta. Jussi on päässyt maalille kahdessa ottelussa. Ensimmäisessä hänen torjuntaprosenttinsa oli 75%, toisessa 78%. Ja mikä pahinta, niin aina molempien pelaamiensa otteluiden jälkeen Jussi ei ole seuraavassa ottelussa ollut kokoonpanossa. Eli ilmeisesti jokainen pelattu ottelu on niin rankka, ettei kroppa enää ehdi palautua seuraavaan otteluun.
Jussi on SaiPa-legenda ja terveenä hänellä on aina paikka joukkueessa, mutta onko hän nyt terveenä, vai mistä nämä huilit johtuvat? Ja jos Jussin tilanne on nyt yllä kuvaamani, on SaiPa hyvin riskialttiissa tilanteessa, sillä Tuohimaan harteilla on nyt paljon. Hän ei saa saa loukkaantua ja hänen pitää olla valmis pelaamaan about joka ottelu. Toivottavasti tuuraajien puhelinnumeroita olisi nopeasti saatavilla. Ainakin seuraavat kaverit olisivat vielä vailla sopparia:
Patrick Galbraith - Eliteprospects.com
Dan Bakala - Eliteprospects.com
Zach Nagelvoort - Eliteprospects.com
Onhan siellä toki eräs Jani Nieminenkin, mutta eiköhän hänet jo viime kaudella nähty....
HYÖKKÄYS
Jos valmennukselle on annettava aikaa, niin on monille hyökkääjillekin. Radke tuli Liigaan suoraan A-junnuista. Hän on yhä 20-vuotias raakile, mutta osoittanut lupaavia otteita. Ahti Oksanen on jo 24, mutta samalla tavalla ensimmäistä kertaa kovassa Liigassa. Samalla tavalla myös Tanus ja Goodwin ovat tulleet huomattavasti heikommista Liigoista, vaikka ovatkin olleet pirteitä. Kim Strömbergiltä ja Anssi Löfmanilta olisin odottanut enemmän tehoja, mutta Anssi on onneksi tehnyt kentällä muita hyviä asioita.
Se, mikä rosterissa, niin hyökkäyksessä kuin pakistossa, on kuitenkin ongelma, on sen kapeus. Kun loukkaantumisia on tullut, niin tilalle on noussut tätä osastoa Torikka, Mönkäre, Koponen, Kettunen. Heistä ei kukaan ollut edes junnusarjoissa tähti sai nuorisomaajoukkueiden vakiokasvoja. Ja juuri sen kaltaisia lupauksia SaiPa tarvitsis A-junnujoukkueeseensa, ketkä olisivat lähempänä ikäluokkansa huippua ja siten valmiimpia siirtymään seuraavalle tasolle. Nämä SaiPan lupaukset edustavat pelaajatyyppiä, joista voi kyllä tulla liigapelaajia, mutta jotka tarvitsevat siihen enemmän aikaa. Mutta SaiPan junioripolun isoin ongelma on B-junnujen pelaaminen SM-sarjan sijaan divarissa ja sen korjaaminen onkin sitten ihan oman keskustelunsa aihe...