IFK:han alkoi pelaamaan tehtyjen maalien määrän tähän kauteen suhteutettuna suorastaan hurlumhei kiekkoa. Pakko oli kuitenkin taas alivoimatilastoa kaunistella päästämällä pelin ainoalla AV:lla maali.
Laitahyökkääjäosasto: Tällä hetkellä kyllä HIFK:n ongelma ja tämänhän se ongelma ei pitänyt olla. Ihan oikeasti Raskin jälkeen melkein aikaansaavin laitahyökkääjä oli Henri Tamminen. Rask oli aivan omissa korkeuksissaan tänään. Aaltonen väläytteli tasan yhden kerran. Luttinen pääsi muutaman kerran paikoille nyt kun pelasi hänelle sopivammassa roolissa. Ikonen haastoi kerran, Petrell teki yhden maalin ja oli muuten näkymätön, Puustinen: Mitä helvettiä = ei ehdi mihinkään, ei tee mitään. Alkaa jo noiden ketjujen kasaamista haittaamaan se, että alkaa olemaan riippakivilaitureita melkein joka kentällisessä. Johansson on parempi sentterinä, kuin laiturina ja parempi sentteri, kuin Hintz. Tästä voidaan vetää johtopäätöksiä.
Itse ihan oikeasti tekisin sen ratkaisun, että rakentaisin meidän ykköskentän Corey Elkinsin harteille. Ihan selkeästi tänäänkin HIFK:n paras keskushyökkääjä. Ei tule mitään tästä, että laitetaan kolme piipertäjää samaan kenttään ja odotellaan, että loppuisiko vastustajalta duracelit ja päästäisiin tyhjiin heittämään. Onhan se nyt nähty, että ei lopu. Vastustaja parkkeeraa 5 ukkoa maalin eteen noppa vitoseen ja odottelee kunnes Johansson-Hintz-Aaltoselta loppuu virta, tulee huono veto tai kiekon menetys. Jokaisessa menestyvässä kentällisessä on yksi duunari. Lisäksi tämä kentällinen joutuu pääsääntöisesti aina puolustamaan, koska hävitään melkein joka aloitus. Tänään taas kerran nähtiin mitä tuo Elkins-Aaltonen kaksikko samaan aikaan kentällä voi parhaimmillaan tehdä. Koko tämän kauden hienoimmat sommitelmat ovat tulleet melkien tämän kaksikon toimesta. Lopetetaan nyt tämä haihattelu olettamalla, että Hintz tai Johansson liidaa meitä yhtään mihinkään. Elkins on se pelaaja, jonka kanssa tämän kauden HIFK menestyy tai on menestymättä. Johanssonilta voi tulla riittävää tukea. Hintzin istuttaisin laitahyökkääjäksi loppukaudeksi joko Johanssonin tai Elkinsin kenttään. Elkins-Aaltonen lukkoon ja siihen kolmatta lenkkiä hakemaan: Rask, Hintz oikeastaan kärkipään vaihtoehdot. Puustinen poppareille kunhan Partanen palaa.
Kokonaisuudessaan väkinäistähän se HIFK:n pelaaminen oli neljästä maalista huolimatta. Ei siinä pelaamisessa sellaisia elementtejä ollut, että tällä kärkijengejä voitetaan. Iloinen kyllä muutamien pelaajien onnistumisista. Padot vähän rakoilivat, mutta siihen murtumiseen, jolla peli lähtee lentoon, on vielä matkaa.