No nyt voi sitten pistää kauden ja finaalit nippuun. Ei voi mennä sen yhden epäselvän maalin taakse. Jätän sen tähän, vaikka se hetken vitutti. Muutama päivä antanut vähän perspektiiviä tähän hommaan. Tämän päivän peli oli enää pelkkää kosmetiikkaa. HIFK oli yhtä kaukana voitosta tänään, kuin Jokerit Game sevenissä 2011, vaikka numerot olivat huomattavasti tasaisemmat. HIFK menetti tämän finaalisarjan momentuminsa ja siitä ei enää ollut paluuta. Itse en enää uskonut nousuun hävityn Helsingin pelin jälkeen. Lähinnä toivoin sitä, että pelaajat uskoisivat ja toivoin jotain ihmettä, mutta kyllä HIFK:n paketti sekosi. Omasta mielestäni Game 4 oli tämän sarjan pelillinen käännekohta. Ei Game 5. Ei HIFK:lla enää ollut paukkuja joukkueena tämän enempään tällä kaudella. Kun ei riitä, niin ei riitä. Yksittäisiä pelaajia en lähde syyttämään. Taimin poissaolo oli yksittäinen suuri syy pelaajatasolla tähän lopputulokseen. Muuten kollektiivisesti HIFK romahti. Ei noussut joukkueesta kukaan kriittisellä hetkellä esiin, vaikka pitkin kevättä etenkin Rask, Ikonen, Elkins, Puustinen, Auvitu, Rasmtedt ja Hintz olivat HIFK:ta kantaneet. Ramstedt on hieno mies. Dissasin kaveria moneen otteeseen kauden aikana, mutta hän veti huikean kevään ja oli tänäänkin se meidän yksittäinen toivon kipinä. Tervetuloa takaisin koska vain. Muutenkin tässä jengissä oli hienoja pelaajia paljon. En montaa vaihtaisi pois. Puolustus oli lopulta liian rikki ja kiekollinen suorittaminen oli liian epävarmaa.
HIFK:n olisi pitänyt voittaa toinen tai neljäs peli Tampereella. Niissä oli ne HIFK:n hetket. Etenkin se toinen peli. HIFK ei enää uskaltanut viedä sitä rajua hyökkäyspelaamistaan loppuun asti, jolla oltiin ne kotipelit voitettu ja flow kuoli. Tämän jälkeen Tappara alkoi parantamaan ja ei enää vain pysytty kyydissä ja sitten se oli menoa. HIFK muutenkin eli liiaksi sen flown varassa. Finaalisarjassa voitettiin ne pelit, jotka repesivät, mutta kaikki tasaiset pelit hävittiin. HIFK teki virheitä niiden pelien kriittisillä hetkillä. Tappara ei. Tästä oli vähän merkkejä ilmassa jo Pelicans ja JYP sarjoissa, että HIFK on flow joukkue ja peruspelaamisella ollaan vaikeuksissa. Lisäksi Tappara nollasi HIFK:n ylivoiman ihan täysin. Yksikin ylivoimamaali oikeaan rakoon tässä finaalisarjassa olisi heilauttanut vaakaa paljon.
Suurin ero lopulta oli Laine. Tappara oli sopiva sekoitus kokeneita pelaajia, johtavia pelaajia ja sitten Laineen kaltainen supertalentti. Juuri sopiva miksaus pelaajia ja resepti, jolla HIFK:kin on voittanut. Tapparasta on kyllä muodostunut HIFK:lle todellinen peikko. Nyt sen voi viimeistään sanoa ja se historia on pitkä ja nyt puhjennut uudestaan.
HIFK:n tulevaisuus näyttää kuitenkin varsin valoisalta, vaikka juuri nyt ei paskaakaan ensi kausi kiinnosta. Voi mennä hyvin pitkälle ensi kausi eteenpäin, kunnes jaksaa oikeasti napata pelit. Sellainen minä vain olen. Ei voi mitään.
