On se hassua. Semifinaalit menossa ja sarja 1-1. Sarja on tähän asti mennyt numerollisesti niin, kuin hyvän semifinaalisarjan pitääkin mennä. Silti tänään hallille meneminen tuntuu jotenkin enemmän ahdistavalta, kuin tilaisuuudelta nähdä hyvää jääkiekkoa. Miksi? HIFK on nyt kuudesta pelatusta erästä JYP:iä vastaan pelannut yhden erän loistavasti, yhden erän hyvin ja neljä erää täysin vailla halua ja intohimoa. Mikään muu asia ei itseäni tässä pelissä ärsytä, kuin se, että pelille ei heittäydytä ja laiteta kaikkea peliin. Tämä asia saa itseni aina raivostumaan. Jos hävitään, niin hävitään edes niin, että on kaikki laitettu tiskiin, eikä päätä pensaaseen työntämällä.
Toiseen peliin HIFK tuli aavistuksen paremmin, kuin ensimmäiseen kotipeliin. HIFK tuli ottamaan vahvan JYP:n alun pois ja tukkimaan keskialuetta. Sinällään ihan OK ratkaisu ja vahvalla maalivahtipelillä olisi voinut toimiakin. Toisaalta HIFK:n vahuus on koko kauden ja jopa vieraissa ollut olla se aktiivinen osapuoli, joka sillä on sekoittanut vastustajan pelaamisen. Passiivinen HIFK aina ennen pitkää sortuu virheisiin, josta vastustaja iskee. Näin se on ollut koko kauden ja niin se on nytkin. Toisaalta ymmärän sen, että oli pelit perättäisinä päivinä ja liike ei välttämättä ole edellisen päivän tasolla, mutta HIFK on näistä joukkueista se liikkuvampi. Dieselmäisempi JYP olisi etenkin pitkässä sarjassa hyydytettävissä nimenomaan luistelulla. Mielestäni HIFK lähti jo alunperinkin otteluun siis väärän tyyppisellä pelityylillä. En tiedä oliko se sitten Törmäsen halua vai pakon sanelema, mutta HIFK oli aivan liian passiivinen ja haluton. Ikään kuin odotettiin, että JYP tekisi virheet ja päästäisiin johtoon. Ei ollut Lankisen päivä ei, mutta mielestäni jopa järjettömän suuret mittasuhteet saanut hänen osuutensa. Vaikka Husso olisi ollut maalissa, niin vaikka numerollisesti ei ehkä olisi ollut noin selvä peli, niin kyllä sinnekin olisi tarvittava määrä maaleja mennyt. Husso olisi saanut ihan maagisen pelin pelata siihen asti, kunnes HIFK olisi herännyt peliin, jos sitä olisi edes tapahtunut. Se on faktaa, että ei tuolla maalivahtipelillä mestaruutta voiteta tai mennä edes tästä sarjasta jatkoon, mutta ei nyt nähdyn kaltaisilla joukkueen tason heittellyllä voida menestyä. HIFK:lla on ikään kuin se flow-tila ja sitten peruspelaamistila, joka ei pudotuspeleissä riitä yhtään mihinkään. HIFK:n pitää koko joukkueena nostaa sitä peruspelaamista monta pykälää ylöspäin, koska flow-tila ei kestä pitkiä jaksoja.
HIFK:n pelaajien sellainen haluttomuss näkyy erityisesti ykkös- ja nelosketjujen pelaamisessa. Nelosketju ei ole päässyt sellaiselle tasolle koko pudotuspelien aikana, joka heiltä vaaditaan ja nyt on pelattu jo 8 peliä. Enkä nyt puhu tehopisteistä. Olisiko aika jo kaivaa ne työhaalarit narikasta. Toinen HIFK:n epätasaisuuden ilmentymä on kuitenkin sitten ykkösketju ja ykköspakkipari. Ei tarvitse katsoa, kuin hävityn JYP-pelin tehotilastoa: Järvinen -2, Taimi -2, Ramstedt -2, Rask -2, Zaborsky -2. Siis nämähän on ne meidän pelaajat, joiden pitäisi kantaa tätä joukkuetta ja nyt he ajoittain suorastaan tuhoavat huonolla ja löysällä pelaamisellaan joukkueen mahdollisuudet ja minkä signaalin se antaa muulle joukkueelle? Mikäli HIFK:n avainpelaajien taso heittelee näin paljon, niin ei meillä ole mitään mahdollisuuksia menestyä ja mikä määrä euroja tuohon viisikkoon on käytetty.
Moneen otteeseen ennen kauden alkua sanoin, että Ramstedt on HIFK:n joukkueen tärkein palanen keväällä. Peliesitykset eivät pudotuspeleissä voi ailahdella niin paljon, kuin mitä runkosarjassa ja nyt ne ovat ailahdelleet. Välillä Ramun kohdalla tulee sellainen fiilis, että kun aina pelaisi noin, niin pitkää jatkoa vaan. On persoonana ja pelaajana persoona, jota jäällä kaivataan, mutta välillä ja liian usein tulee fiilis, että ei helvetti ei tuollaisen pelaajan kanssa voi ikinä voittaa mitään. Ei niinä iltoina, kun peli ei suju voi järjestään hävitä omaa peliään. Silloin pitää pystyä pelaamaan se 0 ja antaa muulle joukkueelle mahdollisuus voittaa peli. Siksi omassa ihannejoukkueessani olisi ykkössentterinä pelaaja, joka ei ehkä olisi ajoittain noin maaginen, mutta jonka peruspelaamisen taso olisi huomattavasti korkeampi. Sentterin rooli vielä korostuu etenkin puolustuspelaamisessa ja Ramstedtin kohdallavielä siksi, että pitää kiekkoa todella paljon ja monesti ne vaaralliset hyökkäykset omiin syntyvät juuri hänen kiekonmenestyksistään/huolimattomasta pelaamisestaan/löysästä takakarvauksesta. Veikkaisin jopa jossain vaiheessa, että Ramstedt saatetään heittää filaan ja Hintz ottaa paikan ykkösen keskeltä. Mikäli HIFK ei finaaleihin mene, niin yhtenä suurimpana yksittäisenä syynä siihen pidän Ramstedtin tason heittelyä. En toki ainoana, koska etenkin maalivahtitilanteessa on kysymysmerkkejä ja joukkueen terveystilanne muutenkin arveluttaa.
EDIT: Loppuun vielä on pakko lisätä, että HIFK:n joukkue on koko kauden ollut sellainen, että kun sitä on joka suunnalta tarpeeksi päähän potkittu, niin se on aina nostanut tasoaan. Joskus kesken pelin, joskus vasta seuraavaan peliin, mutta aina se on sen tehnyt. Lisäksi Ramstedt on monesti ollut se pelaaja, joka on eniten sitä tasoaan nostanut ja tukkinut suuni. Toivattavasti HIFK ja Ramu tekevät sen nytkin.
Toiseen peliin HIFK tuli aavistuksen paremmin, kuin ensimmäiseen kotipeliin. HIFK tuli ottamaan vahvan JYP:n alun pois ja tukkimaan keskialuetta. Sinällään ihan OK ratkaisu ja vahvalla maalivahtipelillä olisi voinut toimiakin. Toisaalta HIFK:n vahuus on koko kauden ja jopa vieraissa ollut olla se aktiivinen osapuoli, joka sillä on sekoittanut vastustajan pelaamisen. Passiivinen HIFK aina ennen pitkää sortuu virheisiin, josta vastustaja iskee. Näin se on ollut koko kauden ja niin se on nytkin. Toisaalta ymmärän sen, että oli pelit perättäisinä päivinä ja liike ei välttämättä ole edellisen päivän tasolla, mutta HIFK on näistä joukkueista se liikkuvampi. Dieselmäisempi JYP olisi etenkin pitkässä sarjassa hyydytettävissä nimenomaan luistelulla. Mielestäni HIFK lähti jo alunperinkin otteluun siis väärän tyyppisellä pelityylillä. En tiedä oliko se sitten Törmäsen halua vai pakon sanelema, mutta HIFK oli aivan liian passiivinen ja haluton. Ikään kuin odotettiin, että JYP tekisi virheet ja päästäisiin johtoon. Ei ollut Lankisen päivä ei, mutta mielestäni jopa järjettömän suuret mittasuhteet saanut hänen osuutensa. Vaikka Husso olisi ollut maalissa, niin vaikka numerollisesti ei ehkä olisi ollut noin selvä peli, niin kyllä sinnekin olisi tarvittava määrä maaleja mennyt. Husso olisi saanut ihan maagisen pelin pelata siihen asti, kunnes HIFK olisi herännyt peliin, jos sitä olisi edes tapahtunut. Se on faktaa, että ei tuolla maalivahtipelillä mestaruutta voiteta tai mennä edes tästä sarjasta jatkoon, mutta ei nyt nähdyn kaltaisilla joukkueen tason heittellyllä voida menestyä. HIFK:lla on ikään kuin se flow-tila ja sitten peruspelaamistila, joka ei pudotuspeleissä riitä yhtään mihinkään. HIFK:n pitää koko joukkueena nostaa sitä peruspelaamista monta pykälää ylöspäin, koska flow-tila ei kestä pitkiä jaksoja.
HIFK:n pelaajien sellainen haluttomuss näkyy erityisesti ykkös- ja nelosketjujen pelaamisessa. Nelosketju ei ole päässyt sellaiselle tasolle koko pudotuspelien aikana, joka heiltä vaaditaan ja nyt on pelattu jo 8 peliä. Enkä nyt puhu tehopisteistä. Olisiko aika jo kaivaa ne työhaalarit narikasta. Toinen HIFK:n epätasaisuuden ilmentymä on kuitenkin sitten ykkösketju ja ykköspakkipari. Ei tarvitse katsoa, kuin hävityn JYP-pelin tehotilastoa: Järvinen -2, Taimi -2, Ramstedt -2, Rask -2, Zaborsky -2. Siis nämähän on ne meidän pelaajat, joiden pitäisi kantaa tätä joukkuetta ja nyt he ajoittain suorastaan tuhoavat huonolla ja löysällä pelaamisellaan joukkueen mahdollisuudet ja minkä signaalin se antaa muulle joukkueelle? Mikäli HIFK:n avainpelaajien taso heittelee näin paljon, niin ei meillä ole mitään mahdollisuuksia menestyä ja mikä määrä euroja tuohon viisikkoon on käytetty.
Moneen otteeseen ennen kauden alkua sanoin, että Ramstedt on HIFK:n joukkueen tärkein palanen keväällä. Peliesitykset eivät pudotuspeleissä voi ailahdella niin paljon, kuin mitä runkosarjassa ja nyt ne ovat ailahdelleet. Välillä Ramun kohdalla tulee sellainen fiilis, että kun aina pelaisi noin, niin pitkää jatkoa vaan. On persoonana ja pelaajana persoona, jota jäällä kaivataan, mutta välillä ja liian usein tulee fiilis, että ei helvetti ei tuollaisen pelaajan kanssa voi ikinä voittaa mitään. Ei niinä iltoina, kun peli ei suju voi järjestään hävitä omaa peliään. Silloin pitää pystyä pelaamaan se 0 ja antaa muulle joukkueelle mahdollisuus voittaa peli. Siksi omassa ihannejoukkueessani olisi ykkössentterinä pelaaja, joka ei ehkä olisi ajoittain noin maaginen, mutta jonka peruspelaamisen taso olisi huomattavasti korkeampi. Sentterin rooli vielä korostuu etenkin puolustuspelaamisessa ja Ramstedtin kohdallavielä siksi, että pitää kiekkoa todella paljon ja monesti ne vaaralliset hyökkäykset omiin syntyvät juuri hänen kiekonmenestyksistään/huolimattomasta pelaamisestaan/löysästä takakarvauksesta. Veikkaisin jopa jossain vaiheessa, että Ramstedt saatetään heittää filaan ja Hintz ottaa paikan ykkösen keskeltä. Mikäli HIFK ei finaaleihin mene, niin yhtenä suurimpana yksittäisenä syynä siihen pidän Ramstedtin tason heittelyä. En toki ainoana, koska etenkin maalivahtitilanteessa on kysymysmerkkejä ja joukkueen terveystilanne muutenkin arveluttaa.
EDIT: Loppuun vielä on pakko lisätä, että HIFK:n joukkue on koko kauden ollut sellainen, että kun sitä on joka suunnalta tarpeeksi päähän potkittu, niin se on aina nostanut tasoaan. Joskus kesken pelin, joskus vasta seuraavaan peliin, mutta aina se on sen tehnyt. Lisäksi Ramstedt on monesti ollut se pelaaja, joka on eniten sitä tasoaan nostanut ja tukkinut suuni. Toivattavasti HIFK ja Ramu tekevät sen nytkin.
Viimeksi muokattu: