Tulipa vain mieleeni.
Lingköpingiä vastaan tuntui, että IFK oli aivan telineissä ja ruotsalaiset tekivät mitä halusivat. Onko Ruotsin taso yksinkertaisesti vain niin paljon kovempi, vai annettiinko CHL-peleissä vähän löysää?
Ekan erän ajan peli näytti ihan samalta kuin Linköpingiä vastaan. Hyökkäysten rakentelu ei tuntunut lähtevän millään käyntiin, mutta eipä se vastustajakaan kiekonhallinnasta huolimatta saanut mitään vaarallisia hyökkäyksiä aikaan - ei saanut Linköpingkään. Meidän puolustus on oikeasti tällä kaudella jäätävän kova, tulee olemaan todella vaikeata monilla jengeillä saada enempää kuin ehkä joku yksi räkämaali tehtyä meitä vastaan.
Hussokin on, kuten monet sanovat, ihan eri oloinen äijä kuin aiemmilla kausilla on näyttänyt. Vielä viime vuonna Husso näytti lupaavalta junnulta, tällä kaudella maalilla tuntuu seisovan itse varmuus joka ei hätkähdä mistään ja torjuu kaiken ilmeettä. Pitää nauttia kun voidaan, vuoden päästä Villen tekemisiä saadaan seurata rapakon takaa.
Erona sitten oli toisessa päässä se, että siinä missä Linköping pelasi hyvin meidänkin hyökkäykset tylsäksi, Bluesin pakit sekoilivat urakalla ja nopeista hyökkäyksistä rankaistiin armotta. Ja sitten katkesikin Blegin selkäranka, Za-Ra-Ra osoitti olevansa potentiaalisesti koko Liigan vaarallisin ykkösketju, kaikki tärkeimmät maalintekijät saivat maalihanansa auki, ja täähän meni ihan rallatteluksi.
Onnistujia voisi tänään luetella parikymmentä, mutta ilmiselvien lisäksi minulle jäi erityisesti mieleen:
- Miihkali Teppo. Jätkähän näytti oikeita pelimiehen elkeitä moneen otteeseen, varsinkin ensimmäisessä erässä kun suurin osa joukkueesta oli vielä vähän lähtötelineissä. Kruununa hienosti äkätty mahdollisuus nousta maalille, josta tarjoiltiin Zabolle tärkeä maali. Ei Miihkali vieläkään valmis pelaaja ole, mutta jos tässä on meidän paperilla heikoin puolustaja koko seitsikossa, niin aika hyvin on pullat uunissa.
- Joonas Rask. Diggasin Raskista enemmän kuin monet kriitikot jo viime kaudella, mutta tänään oli paras kaikista hyökkääjistä, ja se on paljon sanottu tässä jengissä. Rask ei ole todellakaan mikään pelkkä "kolmas pyörä" nimimiesten Ramun ja Zabon rinnalla, vaan erittäin tärkeä palanen tuossa kokonaisuudessa.
Tilastot toki puhuvat tänään puolestaan muutenkin, ja se 5-0 (vai sekosinko laskuissa?) -oli niin upea että sai huutamaan ääneen, mutta silti lempihetkeni Raskilta tänään oli hirveä duuni siinä 2-0-maalissa, josta harmillisesti Joonas ei edes sitten saanut syöttöpistettä. Ihan mahtava, miehekäs etukarvaus jossa heitettiin äijää seinälle, taisteltiin kiekko omalle joukkueelle, ja seurauksena maali.
Jos samat otteet jatkuvat ja ykkösketju pidetään kasassa (ja miksei pidettäisi), Raskin piste-ennätykset menee kyllä ihan uusille lukemille tällä kaudella.