Palomäen analyysit voi muutenkin vetää hanuriin. Kuten Kivi eilen sanoi: Kiekossa on kyse muustakin kuin vain pelitavasta. Silmämääräisesti katsottuna Kärppien pelitapa oli edelleen edellä meitä ja sen takia saivat aika hyviä hyökkäyksiä aikaiseksi, mutta muilla osa-alueilla pesimme Kärpät. Energian kumuloimisessa oikeisiin asioihin, joukkueen eteen pelaamisessa, etäisyyksissä, tilanteiden tarkkuudessa, itseluottamuksessa ja maalipaikkojen hyödyntämisessä.
Kaikki edellämainitut kumpuavat myös hyvästä valmennuksesta. Ei jääkiekko ole pelkkä pelikirjapeli. Stögö ei ole pelikirjakisassa se kovin kortti tässä sarjassa, mutta jo viime kevään pleijarit osoittivat, että miehen avut ovat muualla. Stögö opettaa joukkueitaan voittamaan. Kuten on itsekin urallaan voittanut.
Marjamäki on poikkeuksellinen yhdistelmä valmentajana. Voittaja, mutta myös pelikirjateoreetikko. Voittamiskyvystä kertoo Marjamäen joukkueiden pleijarisarjanousut 0-3 tai 1-3 tappioasemista. Mielenkiinnolla odotan Laurin aikaa maajoukkueessa.
Silti hyvä valmentaja tarvitsee hyvän kemian joukkueen sisällä. Voi olla, ettei Kärpillä ole sitä oikeaa kemiaa tänä vuonna tai sitten mestarilla on vain käynnistymisvaikeuksia ja keväällä ne jyrää muut jengit maan rakoon.
Mutta IFKn pelissä on näkynyt koko syksun tietty mentaalinen vahvuus voittaa pelejä. Niin eilenkin. Kärrpien pyöritys ei aiheuttanut mitään ongelmia meidän joukkueen kemiaan. Rauhassa toteutettiin gamepläniä ja parannettiin erä erältä. Siihen päälle Huden voitto maalivahtipelissä ja rumat lukemat tuli taululle. Paremmalla veskapelillä eilinen olisi voinut olla jatkoaikapeli. Niin tasaista se oli eri osa-alueilla.
Kyllä nelikko IFK-Kärpät-Tappara-Lukko on keväällä kova. Ei toki pidä unohtaa Kalpan yllätysmomenttia ja TPSn konkareiden mahdollista keväistä heräämistä. Mutta kyllä keväällä on jo pakko mennä välieriin asti ainakin. Takaisin mitalikantaan.