Nyt kun kuluneen kauden pölyt on ehtinyt laskeutua ja ensi kauden sopimusrumbaan lienee vielä jonkin verran aikaa, niin on hyvin aikaa tehdä pieni loppuraportti kaudesta ja kääntää loputkin ajatukset kohti tulevia haasteita. En viitsi tehdä uutta ketjua, vaikka raportti ei pelkkiä peliesityksiä koskekaan, mutta tämä lienee sopivin ketju tälle viestille.
Aloitetaan nyt vaikka ihan alusta eli joukkueen kasauksesta, josta antaisin kokonaisuutena arvosanan
8. Kevät ja kesähän sujui tältä osin erittäin hyvin ja joukkueesta lähti useampi epäonnistuja, kun taas onnistujista ainoa kovempi menetys oli jo kauden aikana lähtenyt Fleury. Etenkin puolustusosasto vahvistui huomattavasti ja hyökkäyksenkin hankinnat olivat paljon selkeämpiä kuin edellisellä kaudella. Myös Toivoselle löydettiin vähintään yhtä hyvä ja ilmeisesti myös halvempi paikkaaja.
Harjoituskauden alussa oli kovat odotukset, mutta se ei kestänyt kuin pari viikkoa jonka jälkeen tuli Gavrusin kyseenalainen lähtö ja tästä alkoi myös koko loppukauden kestänyt kummallinen linja pelaajahankinnoissa. Ensin utj alkoi panikoimaan kuukausi ennen sarjan alkua ja hankki päivän scouttauksella slovakkijyrä Spilarin, joka osoittautui niin köykäiseksi kuin sopi odottaa. Paikkaajaksi hankittu Lucenius oli ihan hyvä kokeilu, mutta hänkään ei lopulta kelvannut. Seuraavaksi alkoikin tulla loukkaantumisia ja hätäavuista Blomqvist osoittautui ihan hyväksi leveyspelaajaksi, mutta ainakin itselleni jäi kuva, että häneltäkin odotettiin enemmän tehoja mihin hänet kyvyt riittivät. Koskiranta osoittautui loppupeleissä tärkeäksi pelaajaksi, mutta ei ollut hankintahetkellä kovin perusteltu hankinta. Rekosen treidistä Da Costaan saakin antaa hyvin plussaa, sillä vaikka Teddy hyytyikin vahvan alun jälkeen, oli hänen panoksensa kuitenkin tärkeä playoff paikan tavoittelussa.
Seuraavaksi yhteenveto runkosarjan peliesityksistä, joista annan arvosanaksi
8½. Vaikka minimitavoite saavutettiin ja tämä tuntui monelle kelpaavan ihan hyvin (en itsekään jaksa olla pettynyt), niin monella osa-alueella jäi kuitenkin petrattavaa. Omalta osaltani suurin huomio kohdistuu tuohon järkyttävään määrään maalin tappioita, joita tuli yhteensä 21 kappaletta. En tiedä oliko se pelitavasta vai päästä johtuvaa, että Sport ei onnistunut kertaakaan maalinteossa pelatessaan ilman maalivahtia. Ainoa loppuhetken tasoitus saatiin kauden 8:nnessa ottelussa Tapparaa vastaan, kun Laakso tasoitti viidellä viittä vastaan ajassa 58:49.
Toinen mieleen jäänyt kehittämisen kohde on tasaisuus. Ennen kautta puhuttiin, että tällä kaudella ei ole varaa pudota kelkasta heti alussa, eikä etenkään ole varaa ottaa edelliskauden kaltaisia tappioputkia. No nuo molemmat kuitenkin nähtiin, kun voittoja alkoi tulla tasaisesti oikeastaan vasta kauden 12 kierroksesta lähtien ja tuonkin jälkeen nähtiin vielä tuo yhdeksän ottelun tappioputki, joka oli pidempi kuin kumpikaan edelliskauden putkista. Iso plussa tulee kuitenkin siitä, että tuosta varsin välttävästä syyskaudesta huolimatta joukkue onnistui kampeamaan playoffeihin, mikä osoitti sen potentiaalin joka tuossa joukkueessa oli nähtävissä silloinkin, kun tuli häviöitä häviöiden perään.
Tuo tappioputki olikin melko ainutlaatuinen, sillä useimmissa peleissä Sport olisi pelitapahtumien puolesta ansainnut voiton. Sport oli sekavan alkukauden jälkeen parantanut kiekollista peliään ja tuo uusi kiekollisempi pelitapa oli tuottanut jo neljän pelin voittoputken, joka oli seuran uusi ennätys Liigassa. Se oli yksinkertaisesti parhainta lätkää mitä olen nähnyt Sportin pelaavan ja esim.
TÄSTÄ viestistä näkee miten paljon maalipaikkoja tuolloin tuotettiin. Ainoastaan loppukauden KalPa peli oli yhtä hienoa (ellei jopa hienompaa) peliä. Tuon jälkeen hyvät otteet pääosin jatkuivat, mutta kiekottomassa pelissä alkoi ilmentymään vaikeuksia, jotka yhdessä mentaalisen heikkouden kanssa alkoi kääntämään pelejä vastustajalle. Erityisesti haluan mainita neljän ottelun putken, joissa kohdattiin TPS, Kärpät, Tappara ja KooKoo. Kaikkia noita kuvaa se, että niissä menetettiin turvallinen johtoasema, vaikka koko ottelussa ei ollut ollut mitään hätää. Tuo TPS peli oli ainoa kerta tällä kaudella, kun Sport pelasi hyvin kyseistä joukkuetta vastaan, mutta 2-0 kääntyi nopeasti 2-2:een ja voittomaalikin tuli kuvaavasti alivoimalla. Kärppiä johdettiin pitkään maalilla, mutta yksi herpaantuminen aiheutti sen, että he tasoittivat pelin kolmannen erän ainoasta maalipaikastaan. Tappara ja KooKoo pelit olivatkin sitten ehkä hirveintä suorittamista Sportin historiassa. Kahdessa peräkkäisessä pelissä kahden maalin johtoaseman menettäminen kahden viimeisen minuutin aikana on anteeksiantamatonta.
Muutamasta joukkueesta muodostui myös melkoinen peikko Sportille tällä kaudella ja vaikka noita on varmasti muillakin (esim. Sport SaiPalle) niin kyllähän noista pitäisi päästä eroon. Puhun tietenkin HPK:sta ja KooKoosta, jotka onnistuttiin voittamaan vasta kauden viimeisissä kohtaamisissa ja Kerhokin vasta, kun pelasivat pelkästään A-junnuilla. TPS:kin oli vaikea vastus, mutta itse en pidä heitä varsinaisesti peikkona, kun Sport ei tuota yhtä runkosarjapeliä lukuunottamatta edes antanut kunnon vastusta. Kerhoa ja KooKoota vastaan lähes jokainen tappio oli kuitenkin lähinnä omaa syytä.
Viimeinen kehityskohde, joka juuri nyt tulee mieleen on nuo erikoistilanteet. Joukkueessa on joitakin sarjan parhaimpia alivoimapelaajia, mutta silti oltiin sarjan heikoin alivoima joukkue. Ylivoimaan taas ei saatu mitään ideaa koko kaudella, vaikka talvelle osuikin se yksi tehokkaampi jakso. Tuonne tarvittaisiin selvästi lisää luovuutta, sillä tuo hidas ja varsin ennalta-arvattava peli ei usein tarjoa kovinkaan suurta uhkaa vastustajan alivoimalle. Oma alivoima taas saatiin aika hyvälle mallille kevätkaudella ja toivottavasti siihen syyskauden passiivisuuteen ei palata ensi kaudellakaan.
Tuossa tulikin jo melkoinen raamattu kehityskohteista, mutta pakkohan se on vielä tiivistää ne asiat missä onnistuttiin erinomaisesti. Kevätkaudella 28 ottelusta 15 voittoa eikä hävitty kertaakaan yli kahta ottelua putkeen. Yksi syy kevätkauden hyviin esityksiin oli kehittyminen henkisellä puolella. Pää osattiin pitää kylmänä johtoasemassa, eikä tappioasemassakaan alettu sekoilemaan vaan luotettiin omaan tekemiseen. Toinen syy on se, että peliä muutettiin tylymmäksi ja puolustusvoittoisemmaksi. Etenkin tuossa tammikuun alussa peli oli hakusessa ja usein varsin hirveää katsottavaa, mutta tulosta alkoi tulla ja sillä pelastettiin tämä kausi. Ensi kaudeksi toivon kuitenkin paluuta tuohon marras-joulukuun pelitapaan eli vähemmän päätykiekkoja ja enemmän vauhdikasta kiekkokontrolli peliä.
Maalintekijöiden puutteesta valitettiin kauden aikana, mutta näin kauden jälkeen on hyvä huomauttaa, että Sport teki 7:nneksi eniten maaleja eli 153 kpl, joka on vain kolme vähemmän kuin 5:nnellä. Nimekkäämmistä hyökkäyksistä mm. Lukko teki vain kaksi maalia enemmän ja TPS kolme maalia vähemmän. Molemmilla näistä oli vielä huomattavasti parempi ylivoima kuin Sportilla, joten voidaan sanoa, että Sportin 5v5 hyökkäyspeli oli tällä kaudella top-6 tasoa.
Tuossa olisi oma analyysini kaudesta enkä tiedä jäikö joku asia puuttumaan, kun ajatus alkoi loppua kohden vähän katkeilla. Yritin pitää niin tiiviinä kuin mahdollista, ja jos joku jaksoi lukea koko tekstin niin hieno juttu. Saa kertoa jos on mielessä jotain mikä jäi itseltäni noteeraamatta.
