En nähnyt eilisillan matsia, joten sitä en voi kommentoida, mutta ihan yleisesti ottaen en minä ole nähnyt IFK:n peliä niin tylsänä kuin monet nimimerkit täällä. Ihan vauhdikasta ja maalirikasta kiekkoa, jota on toteutettu nimenomaan pelaajien vahvuuksien kautta. Toki kiekkoa on tuotu paljon hyökkäysalueelle pelkällä yksilötaidolla ja ainahan sitä voi olla huolissaan, että miten tämä toimii pleijareissa kun vastustajat ovat skoutanneet pelisysteemin paremmin. Tällä systeemillä tehdään kuitenkin juuri nyt tulosta, enkä tästä johtuen näe ainoatakaan syytä miksi sitä pitäisi alkaa tässä vaiheessa muuttamaan. Playoffsit sitten keväällä ovat kuitenkin oma maailmansa ja täytyy muistaa, että tietenkin myös IFK tulee skouttaamaan silloin vastustajiensa pelityylin.
Joukkue on tällä hetkellä toisena sarjassa jos pistemäärät suhteutetaan pelattuihin otteluihin, eli tulosta on syntynyt varsin kiitettävästi. Tämä ei ole ollut itsestäänselvyys viime vuosina ja ainakin minä annan ilomielin valmennusjohdolle asiasta kiitosta. Kuten myös siitä, että pelaajat tuntuvat olevan hyvässä kondiksessa ja Törmänen on saanut monet pelaamaan reilusti yli odotusten (Rask, Ikonen, Nykopp, Leino jne..). Summasen aikana meillä oli vain ja ainoastaan joukko motivaationsa menettäneitä alisuorittajia.
"Fyysisyyden puute" on taas asia, johon koko Liiga on ajautunut. Kurinpitolinja on johtanut siihen, että yksittäiset pelaajat eivät enää uskalla hakea niitä mahtitaklauksia. Kantola-farssi nyt viimeisimpänä hyvänä esimerkkinä. Ei se ole pelkästään IFK:n ongelma. Kyllä minä näen, että joukkue pelaa tietyllä tavalla fyysisesti, mutta kuitenkin fiksusti ylimääräisiä jäähyjä välttäen ja jos halutaan pelata voittavaa lätkää niin tämä on ihan viisaasti valittu polku. Osittain tämä liittyy myös siihen pelaajien vahvuuksien kautta pelaamiseen; jos/kun ei ole Lennua joukkueessa, niin ei ole mitään järkeä käskeä Zaborskyjä ajamaan kaikkea mikä liikkuu. 2000-luvun alun IFK:ta taas en kaipaa takaisin, jolloin siellä oli parhaimmillaan viisi turhaketta tapellut itsensä jäähytilaston Top-5:een. Ei joukkue ollut silloin mikään kunnioitusta herättävä "iso ja paha" jota vastustajat pelkäsivät, vaan pisteautomaattina toiminut joukkio epämääräisiä sirkushahmoja.