Hiljaiseksi vetää. Olen jo pitempään taas pohtinut ja analysoinut HIFK- lätkän tilannetta. Lätkä joukkueestamme on kadonnut tunne, sielu ja perintö. En lähde syyttämään pelaajia vaan kohdistan tämän koko HIFK:n organisaattioon. Keskinkertainen hengetön suorittaminen on jatkunut vuosia, eikä muutosta saada ennen kyin päitä alkaa putoamaan ja muutoksen tuulet puhalta. Massia on, tase on kunnossa ja liiketoimintaa kehitetään mm. Helsinki Areenalla. Kaupallinen ja hallinnollinen toiminta on kiitettävällä tasolla. Urheilullinen puoli on surkeassa tilassa, junnupuoli lähtee pikkuhiljaa kohti parempia aikoja VP:n guidauksessa, mutta edustusjoukkue on murheellinen tapaus. Katsokaa HIFK-Socceria, siellä massit on vähissä, tase on ohut. Velkaa kuitenkaan ei ole. Mahtava pöhinä, kunnon IFK spiritti on koko futisperheessämme, Stadin kingeistä joukkueeseen, ohueen johtoon ja lukuisiin vapaaehtoisiin jotka ovat mukana talkoissa. Jääpallojoukkueemme pyörii käytännössä täysin ilman palkattuja ihmisiä, tsiigatka spirittiä. Viides sija runkosarjassa, mutta lauantaina pelataan finaalissa bragulla. Lätkä puolelta puuttuu nöyryys, perintö on hukattu. Lasketaan massia ja vedetään hanhenmaksapalleroita eri klubeilla. Mistä ulee se Messias joka nostaa HIFK lätkän sille kuuluvalle pikalle.