Mielestäni tässä kohtaa ei ole aihetta ruveta itkemään kovaa maailmaa, vaan katsotaan sarja loppuun ja itketään sitten, jos on aihetta. Peli oli kokonaisuudessaan aika ikävää katsottavaa Lukko-kannattajille, mutta sen ei pidä sumentaa järkeä ja vaivuttaa masennukseen.
Sarja on äärimmäisen tasainen, joten pienet asiat ratkaisevat. Blues oli tänään murhaavan tehokas ylivoimalla, ja se riitti ottelun voittoon. Jälkiviisaasti voi tietysti katsella tilastoja ja todeta, että Bluesilla oli huomattavasti enemmän maalipaikkoja. Ehkä olikin, mutta se johtui myös siitä, että Lukko joutui kolmen maalin tappioasemassa hakemaan riskilläkin kavennusmaaleja. Tämä avasin espoolaisille vastahyökkäyspaikkoja ja sekoitti muutenkin Lukon viisikkopeliä.
Jos nyt lähdetään ihan alusta liikkeelle, niin minusta Lukko tuli ensimmäistä vaihtoa lukuun ottamatta hyvin peliin. Heti alussa oli pari hyvää paikkaa, ja espoolaisten rikkeistä päästiin vieläpä 5-3 -ylivoimalle. Siitä olisi ehdottomasti pitänyt ratkaista, mutta aika ei riittänyt ja kiekko pomppi ikävästi. Näitä paikkoja ei saisi hukata, koska lähes aina tuomarit paikkaavat aiemmin antamansa jäähyt antamalla toiselle joukkueelle jäähyn tai kaksi, jos vain pienikin paikka siunaantuu. Nytkin kävi niin, paitsi sillä erotuksella, että jäähyt olivat myös seurausta Lukon pelaajien kurittomuudesta.
Ahtolan tahtomaalilla Lukko pääsi vielä sopivasti peliin mukaan, ja toisen erän alussa jahdattiinkin vimmatusti tasoitusmaalia. Jälleen kerran hyvä erän alku ei kuitenkaan tuottanut maaleja, vaan Lukko sortui turhiin jäähyihin, jotka lopulta käänsivät pelin espoolaisille. Sallisen 3-1 -maali ylivoimalla oli tämän ottelun kulminaatiopiste. Sen jälkeen Blues sai vielä lisää ylivoimia ja käytännössä tappoi pelin pistämällä 1-4 -maalin aivan ylivoiman loppusekunneilla.
Loppuerä oli Lukolta erittäin sekavaa pelaamista. Vain aivan viime minuuteilla saatiin paikan tynkää, mutta Nieminen oli jälleen mies paikallaan. Blues sai aika hyvin rikottua peliä koko toisen erän loppupuoliskon ajan, eikä kentällä pelillisesti sen kummempia nähty. Mielestäni Lukko yritti kyllä kaikkensa, mutta se ei enää tässä kohtaa riittänyt, kun Blues oli saanut haluamansa maalit ja kykeni sen ansiosta ohjaamaan peliä haluamaansa suuntaan.
Lukko taisteli hyvin viimeisessä erässä, mutta niin tekivät espoolaisetkin. Ylivoimalla oli monta paikkaa, joista olisi pitänyt rankaista. Aina ei kuitenkaan voi luottaa siihen, että kahden maalin takaa rynnitään tasoihin. Blues ei anna mitään ilmaiseksi Lukolle, joten on selvää, että Lukkokaan ei voi jatkossa antaa yhtä helposti selkeää johtoasemaa espoolaisille.
Maalivahtipeli meni selkeästi Bluesille. Tämä oli mielestäni kauden huonoin ottelu Zapolskilta, kun otetaan huomioon panokset. Odotin optimaalista suoritusta, mutta sen sijaan Zapolskilta nähtiin paljon haparointia ja helposti päästettyjä maaleja. Voittavalle maalivahdille ei voida tehdä noin helpolla byyrejä.
Mitä tällä kirjoituksella tahdon sanoa, on se, että peli ei ollut mitään yksipuolista espoolaisten näytöstä tai että Lukon pelaajat olisivat kesäloma mielessä suoristelleet selkiä. Blues on osoittautunut kovaksi vastustajaksi, ja tässä vaiheessa on selvää, että jatkoon pääsy vaatii onnistumisia monella sektorilla.
Sarja on äärimmäisen tasainen, joten pienet asiat ratkaisevat. Blues oli tänään murhaavan tehokas ylivoimalla, ja se riitti ottelun voittoon. Jälkiviisaasti voi tietysti katsella tilastoja ja todeta, että Bluesilla oli huomattavasti enemmän maalipaikkoja. Ehkä olikin, mutta se johtui myös siitä, että Lukko joutui kolmen maalin tappioasemassa hakemaan riskilläkin kavennusmaaleja. Tämä avasin espoolaisille vastahyökkäyspaikkoja ja sekoitti muutenkin Lukon viisikkopeliä.
Jos nyt lähdetään ihan alusta liikkeelle, niin minusta Lukko tuli ensimmäistä vaihtoa lukuun ottamatta hyvin peliin. Heti alussa oli pari hyvää paikkaa, ja espoolaisten rikkeistä päästiin vieläpä 5-3 -ylivoimalle. Siitä olisi ehdottomasti pitänyt ratkaista, mutta aika ei riittänyt ja kiekko pomppi ikävästi. Näitä paikkoja ei saisi hukata, koska lähes aina tuomarit paikkaavat aiemmin antamansa jäähyt antamalla toiselle joukkueelle jäähyn tai kaksi, jos vain pienikin paikka siunaantuu. Nytkin kävi niin, paitsi sillä erotuksella, että jäähyt olivat myös seurausta Lukon pelaajien kurittomuudesta.
Ahtolan tahtomaalilla Lukko pääsi vielä sopivasti peliin mukaan, ja toisen erän alussa jahdattiinkin vimmatusti tasoitusmaalia. Jälleen kerran hyvä erän alku ei kuitenkaan tuottanut maaleja, vaan Lukko sortui turhiin jäähyihin, jotka lopulta käänsivät pelin espoolaisille. Sallisen 3-1 -maali ylivoimalla oli tämän ottelun kulminaatiopiste. Sen jälkeen Blues sai vielä lisää ylivoimia ja käytännössä tappoi pelin pistämällä 1-4 -maalin aivan ylivoiman loppusekunneilla.
Loppuerä oli Lukolta erittäin sekavaa pelaamista. Vain aivan viime minuuteilla saatiin paikan tynkää, mutta Nieminen oli jälleen mies paikallaan. Blues sai aika hyvin rikottua peliä koko toisen erän loppupuoliskon ajan, eikä kentällä pelillisesti sen kummempia nähty. Mielestäni Lukko yritti kyllä kaikkensa, mutta se ei enää tässä kohtaa riittänyt, kun Blues oli saanut haluamansa maalit ja kykeni sen ansiosta ohjaamaan peliä haluamaansa suuntaan.
Lukko taisteli hyvin viimeisessä erässä, mutta niin tekivät espoolaisetkin. Ylivoimalla oli monta paikkaa, joista olisi pitänyt rankaista. Aina ei kuitenkaan voi luottaa siihen, että kahden maalin takaa rynnitään tasoihin. Blues ei anna mitään ilmaiseksi Lukolle, joten on selvää, että Lukkokaan ei voi jatkossa antaa yhtä helposti selkeää johtoasemaa espoolaisille.
Maalivahtipeli meni selkeästi Bluesille. Tämä oli mielestäni kauden huonoin ottelu Zapolskilta, kun otetaan huomioon panokset. Odotin optimaalista suoritusta, mutta sen sijaan Zapolskilta nähtiin paljon haparointia ja helposti päästettyjä maaleja. Voittavalle maalivahdille ei voida tehdä noin helpolla byyrejä.
Mitä tällä kirjoituksella tahdon sanoa, on se, että peli ei ollut mitään yksipuolista espoolaisten näytöstä tai että Lukon pelaajat olisivat kesäloma mielessä suoristelleet selkiä. Blues on osoittautunut kovaksi vastustajaksi, ja tässä vaiheessa on selvää, että jatkoon pääsy vaatii onnistumisia monella sektorilla.